Pistäydyin tässä eräänä päivänä yhdessä luontaistuotekaupassa. Tarkoituksena oli vain katsella, mutta tarttuihan sieltä sitten mukaan pieni pussillinen mysliä. Kassalla myyjä, keski-ikäinen mies, suorastaan riemastui ostoksestani.
Tämä mysli on aivan fantastisen hyvää! Miten olet ajatellut syödä sitä? Jogurtinko kanssa? Minä itse kyllä syön sitä ihan paljaaltaan. En osaa lopettaa, kun se on niin uskomattoman hyvää. Hihihii...
Tuli heti mieleeni, kun edellisen kerran kävin samassa kaupassa ostoksilla, vaikka siitä on jo jonkin aikaa. Silloin taisin etsiä jotain B-vitamiinivalmistetta, ja sitäkin mainostettiin aika lennokkaasti. Myyjänä oli sillä kertaa eri henkilö, vähän nuorempi mies.
Tämä B-vitamiini on loistavaa, siis aivan mahtavaa! Se auttaa oikeastaan kaikkeen. Jos olet vaikka stressaantunut, voit ottaa kuusi kapselia kerralla. (suositusannos 1/vrk) Niin minä teen, kun olen stressaantunut, ja huomaan miten rentoudun välittömästi. Siitä tulee aivan fantastinen olo!
Tällaisesta superlatiivien ylikäytöstä ja pulppuavasta puheesta tulee välittömästi mieleen kaksi ajatusta.
Ensimmäinen ajatus on, että mitäköhän tuon kaupan myyjät itse mahtavat nappailla? Mahdollisesti jotain muutakin kuin B-vitamiinia? Se ei olisi ollenkaan yllättävää, koska ns. mietojen huumeiden käyttö on täällä todella yleistä. Tällaisia yliaktiivisia ihmisiä näkyy siellä täällä, kun vähän katselee ympärilleen. Se, että ollaan töissä, ei estä tupakan sijaan polttamasta jotain muuta, kun on tauon paikka. Ja kun kyseessä tosiaan ovat tällaiset työssäkäyvät, palveluammatissa olevat ihmiset, habitus ei välttämättä mitenkään paljasta harrastuksia.
Toinen ajatus on, että norjalainen kielenkäyttö yksinkertaisesti on erilaista kuin suomalainen. Fantastinen, uskomaton, mahtava, ihana ja vastaavat adjektiivit ovat arkikäytössä siinä, kun suomalainen myyjä toteaisi asiakkaalle yksinkertaisesti, että "suosittelen tätä tuotetta tuohon tarpeeseen". Jotenkin olen jo turtunut tähän ilotulitukseen niin, etten enää ihan joka kerta hätkähdä sen ylitsevuotavuutta. Siitä ollaan kuitenkin vielä kaukana, että itse kykenisin ilmaisemaan asioita norjalaiseen tapaan.
Oho... en ole itse tajunnut, että täällä poltellaan muutakin kuin Marlboroa. Hui. Ja siis töissä? Täällä pohjoisessa ei varmaan niin yleistä, mutta olen minä siellä etelässäkin asunut, enkä ole tajunnut.. tosin siitä on 10v aikaa.
VastaaPoistaItse olen aika vauhdikas joten olen vain ajatellut että jotkut ovat:)
Ja totta tuo vallaton superlatiivien käyttö:) Kaikki on niin nydelig, fin, fantastik, kjempe... ;)
Pilven polttelu taitaa olla Oslon seudulla yleisempää kuin muualla. Enkä minäkään näitä tapauksia tunnistanut, ennen kuin mies minulle yhden sellaisen osoitti. Kaupan kassalla sekin oli. Yliaktiivinen käytös, pienet pupillit, tuijottava katse. Kun näihin ei ole Suomessa tottunut, ei syytä hoksaa, vaikka jotain vähän outoa käytöksessä huomaisikin.
PoistaOlin aikoinaan Helsingin Stockmannilla töissä ja siellä se oli kyllä vähän päinvastoin, ne hörhöt oli siinä kassan toisella puolella. Kehityin aika taitavaksi tunnistamaan eri aineiden käyttäjät. Siellä oppi myös sen, kuinka eri tyyppeihin kannattaa suhtautua. Pilviveikot, heroinistit ja amfetamiinin käyttäjät kuin tarvitsivat ihan erilaista kohtelua. Täällä en ole törmännyt pilvenpolttajiin, mutta varmaan niitä jo löytyy täältäkin...
PoistaOslon alueelta valitettavasti löytyy näitä kaikkia ja kuulemma jopa aika paljon :(
PoistaNo jopas....en ole kyllä täällä Rogalandissakaan pilven poltteluun noin avoimesti törmännyt, vaikka onhan sitä huumeiden käyttöä tuolla yökerhoissa ja "jatkoilla" kuulemma.
VastaaPoistaTäällä meillä päin on kaikki nykyään: helt magisk, utrolig flott tai sitten ihan Stavangerilaisittain dridbra tai kanonbra :D
Muistelen lukeneeni taannoin jostain (paikallis?)lehdestä, että pilven polttelu on nuorison keskuudessa tosi yleistä tällä seudulla. Ja kyllähän täällä päin valitettavasti näkee vahvempienkin aineiden käyttäjiä.
PoistaMinä en oikein edes pysy perässä noissa muoti-ilmauksissa. Mutta aika lennokkaita ovat :D
Mun on kyllä nyt iiiihan pakko sanoa että yliaktiivinen ei ole paras sana kuvailemaan pilvenpolttajaa :) Enemmänkin ylihidas kuvais mun mielestä kyseisen aineen vaikutuksenalaisena olevaa. Tai ehkä norjalaisilla se menee niin, mistäs sen tietää :)
VastaaPoistaAhaa... Mun täytyy sanoa, etten varsinaisesti ole asiantuntija sen suhteen, miten erilaiset aineet vaikuttavat. Voi olla, että esim. tämä viimeksihavaittu tapaus ei sitten ollutkaan poltellut pilveä vaan ottanut jotain muuta. Sen verran omaa kivaa miehellä hihittelystä päätellen oli, että jotain arvelen otetun.
PoistaAsuin aikoinaan Ruotsissa ja siellä oli noiden superlatiivien kanssa vähän sama juttu. Jäin silloin miettimään, miksi positiivisen palautteen antaminen tai kehuminen tuntui niin paljon luontevammalle ruotsiksi kuin suomeksi...Eikä se pieni hehkuttamminenkaan niin haittaa - kunhan ei ihan valehteluksi mene :D. Eli ehkä meillä suomalaisina olisi tässä asiassa vähän kehitettävääkin.
VastaaPoistaJos jatkuvasti käyttää näitä ylisanoja niin, että ne ovatkin arkikieltä, miten silloin sitten annetaan positiivista palautetta, kun siihen on jotain oikein erityistä syytä?? Ja saahan tuotteita kehua, mutta minä tällaisena yksikantaisena suomalaisena alan epäilemään ylikehujen todenperäisyyttä ja varsinaista tarkoitusperää ;)
PoistaEilen englanninkielinen ystäväni kysyi minulta "How are you?", minä siihen, että "fine thanks", suomalaisittain laskevalla intonaatiolla. Hän katsoi kovin huolestuneena, mitä ihmettelin. Minulla kun oli kaikki ihan tosi fine, mutta mitäpä sitä turhia ylisanoja viljelemään saati kiekaisemaan lopussa :D. Saatiin aiheesta hyvät naurut kyllä. Eli itse olen päättänyt opetella vähän tätä norjalaisten positiivista asennetta - tai pikemminkin näyttämään sitä ulospäin. Kyllä minä ole hyvinkin positiivinen ihminen, ihan oikeasti, mutta näiden ulkomaan elävien on sitä joskus vaikeaa tulkita ja ymmärtää :)
PoistaYhdyn miltsun kommenttiin, pilvenpolttajat ovat hidasta sakkia :) Eiköhän tuossa ole vedetty jonkin sortin piristeitä.
VastaaPoistaMinä yritän nyt oppia siihen, että "Mitä sä **teit**?" loman jälkeen ei tarkoita sitä, että olisi jotenkin paha asia, ettei tehnyt mitään. En ole vielä onnistunut ja tunnen syyllisyyttä siitä, etten matkusta tuntureiile, hiihtämään, Thaimaaseen, sukuloimaan, New Yorkiin shoppailemaan jne.
Ehkä sitten piristeitä, mutta melko varmasti jotain kuitenkin. Se mieheni minulle joskus muinoin osoittama esimerkkitapaus oli myös sellainen melko yliaktiivisen oloinen, mutta nyt kun rupesin miettimään, niin en kyllä enää muista, kutsuiko mies sitä pilvelpolttajaksi vai joksikin muuksi.
Poista"Mitä teit pääsiäisenä?" on aika paha kysymys. Meillä itse asiassa tuo norski potee huonoa omaatuntoa, ettei meillä ole ollut tapana lähteä hiihtämään jonnekin mökille. Mökkiä meillä ei kyllä edes ole...
No eikös ne superlatiivit menetä merkityksensä ja tee kielen käytöstä tasapaksua, vai mitenkä norjalaiset sitten oikein hehkuttavat kun sen aika todella on?
VastaaPoistaNo niinpä... En osaa tuohon kysymykseen vielä vastata, kun opettelen vasta tätä arkipäiväisempää hehkutusta :P
PoistaMäkin oon aina ihmetelly, kun anopille on kaikki aina niin kjempeä! Sitten myöhemmin kuitenkin käy ilmi ihan päinvastasta. Mulla ainakin sen hehkutuksen on vähän yhtä tyhjän kanssa, kun siitä ikinä tiedä mitä on oikeesti mieltä.
VastaaPoistaYks vähän nolompikin kävi, kun ensin yhtenä kesänä oli miehen siskon häät ja siellä ruoka oli taas niin kjempeä että! Aijai jai.
Seuraavana kesänä oli meidän häät ja siellä sitten haukkui siskon häiden ruuat (joka oli kyllä vähän epäonnistunut, lähinnä tarjoilu ja paikan prioriteetit meni myttyyn, ruoka sinänsä ei ollu pahaa tms.) ja kehui sitten meidän häiden ruuat taas kjempeen ja takasin.
Miehen sisko oli siis myös meidän häissä.
Kjempe taitaa olla yksi yleisimmin käytetyistä sanoista ;) Sen voi lykätä lähes minkä tahansa ominaisuuden eteen. Norjaa taitamattomille selityksenä, että kjempe on sama kuin ruotsin jätte. Mikähän sitten olisi suomalainen vastine...? Periaatteessa se tarkoittaa "jättiläis"-jotain, mutta eihän suomeksi niin sanota.
PoistaSuomen vastine on "ihan". Ihan kiva, ihan nätti, ihan hauskaa :D
PoistaHeh, mä olen aina miettinyt, että miltä kuulostaa masentunut norjalainen. Että osaako norjalainen edes puhua masentuneesti? ;)
VastaaPoistaHirnahtelin ihan yksikseni muuten naurusta*, kun viimeksi Suomeen lentäessäni kuuntelin matkalaukkua odottaessani Hki-Vantaan kuulutuksia. Se kuuluttajapoika luki niitä jotenkin niin yliampuvan monotonisella rytmillä ja elämäänsäkyllästyneellä äänellä. :D Parin viikon kuluttua paluumatkalla ei naurattanut enää lainkaan, äkkiä sitä tottuu siihen äidinkieleensä ja sen normaalirytmiin taas. ;)
*saatoin myös olla hieman väsynyt...
En osaa aivan varmaksi sanoa, mutta veikkaisin, että masentunutkin norjalainen ottaa tilanteesta kaiken irti. KAIKKI on huonosti ja TOSI huonosti. Sitten kun olo alkaa hiukan kohentua, norjalainen havaitsee, että tämä tilanne onkin jonkun muun syytä.
PoistaMasentunut norjalainen on varmaan aivan utorlig masentunut ;-)
VastaaPoistaTäälläpäin kaikki hyvät jutut on fantastic, awesome ja great, ja sitten tosi-tosi hyvät jutut ovat noita edellisiä, mutta toistettuna moneen kertaan ja ekstaattisten naamanilmeiden säestämänä, eli kommunikoidaan muutenkin kuin sanoin :-)
Minusta on ihan kiva, että nuokin sanat saavat arkikäyttöä, kun elämässä ovat usein tuollaiset hetket sen verran harvassa :-)
On tunnustettava, että minulta tulee nykyään ihan luonnostaan vastaukseksi superlatiiveja, esim ihan vain siihen, että jotain toivomaani on tapahtunut malliin: 'the shoes you really wanted are on sale' - 'fantastic, that's just awesome!' :-D
Onko Australiassa paljon norjalaisia siirtolaisia? ;)
PoistaMinun pitää vielä ponnistella, jos haluan kehua jotain asiaa niin, että norjalainenkin ymmärtää minun oikein tosissani kehuvan.
Hih, Norjahan on niin uskomattoman upea, että mihinkäs sieltä lähtisi?! Lomalaisiin törmää silloin tällöin, mutta oman rajallisen otteen perusteella täällä on siirtolaisia aika paljon enemmän Suomesta ja Ruotsista kuin Norjasta ja Tanskasta.
PoistaTuo on ihan totta että toisaalta superlatiivejä käytetään paljon, mutta mitä tulee taas viralliseen tekstiin esim. työhakemuksiin niin niissä teksti on mielestäni taas kovin vaatimatonta. Itse olen ainakin tottunut englanniksi hehkuttamaan omaa tieto-taitoani ja erässä työyhteydessä kun kollegani korjasi tekstiä, punakynä vaan sauhui kun tekstiä muokattiin "soveliaammaksi" :)
VastaaPoistaOlisi kiva joskus nähdä aito norjalainen työhakemus, että osaisi sitten omansa virittää samaan rekisteriin ;)
Poista