Olen viimeksi kuluneen viikon aikana jutellut norjaa taas vaihteeksi erilaisten ihmisten kanssa erinäisiä asioita hoitaessani. Tutut ihmiset eivät kommentoi aksenttiani eivätkä aina vieraatkaan, joten joskus on itse asiassa ihan mielenkiintoista kuulla muitakin näkemyksiä asiasta kuin miehen mielipiteen siitä, millä tavalla väärin lausun sanan pølse.
Ensimmäinen kommentti tuli puhelinkeskustelussa, kun ensin itse mainitsin olevani suomalainen. Vastapuoli oli kuulemma heti havainnut sen. Onhan minulla aksentti, kuulen sen itsekin, mutta se tuntuu korostuvan erityisesti puhelimessa puhuessa. Ainakin itsestä tuntuu, että puhelimessa rupean puhumaan esimerkiksi aivan erityisesti ärrää korostaen. Jotain aksentistani varmasti kertoo se, että kun taannoin pyynnöstä puhuin pari lausetta ruotsia norjalaiselle työkaverille, hän ei erottanut, missä kohtaa vaihdoin kieltä, vaikka olin tarkkana että nimenomaan käytin ruotsalaisia sanoja ja taivutuksia. Kaikki kun meni sillä samalla aksentilla.
Toinen aksenttiini liittyvä kommentti olikin sitten mielenkiintoisempi. Minua nimittäin arveltiin englantilaiseksi parin lauseen perusteella. Täytyy sanoa, etten oikeastaan tiedä, miltä norja englantilaisella aksentilla kuulostaa, mutta luulisin sen kuitenkin poikkeavan suomalaisesta aksentista. Tässä puhetilanteessa tosin ei oltu puhelimessa vaan kasvokkain, joten ehkä minä sitten korostan sitä suomalaista aksenttiani luuri korvalla, kun muutenkin vähän hermostuttaa.
Muuta uutta kielirintamalla on, että tanskan kielen ymmärtämiseni edistyy. Töihin tuli toinen tanskalainen ja yllättäen huomasin ymmärtäväni hänen puheestaan paljon enemmän kuin sen ensimmäisen tanskalaisen. Piti oikein varmistaa tältä selkeästi puhuvalta, että puhuuhan hän tanskaa eikä norjaa. Kyseisen tanskalaisen oma arvio oli, että hän puhuu kirjakieltä ja se toinen enemmänkin jotain murretta. Tässäkin aksentti ratkaisee.
Ensimmäinen kommentti tuli puhelinkeskustelussa, kun ensin itse mainitsin olevani suomalainen. Vastapuoli oli kuulemma heti havainnut sen. Onhan minulla aksentti, kuulen sen itsekin, mutta se tuntuu korostuvan erityisesti puhelimessa puhuessa. Ainakin itsestä tuntuu, että puhelimessa rupean puhumaan esimerkiksi aivan erityisesti ärrää korostaen. Jotain aksentistani varmasti kertoo se, että kun taannoin pyynnöstä puhuin pari lausetta ruotsia norjalaiselle työkaverille, hän ei erottanut, missä kohtaa vaihdoin kieltä, vaikka olin tarkkana että nimenomaan käytin ruotsalaisia sanoja ja taivutuksia. Kaikki kun meni sillä samalla aksentilla.
Toinen aksenttiini liittyvä kommentti olikin sitten mielenkiintoisempi. Minua nimittäin arveltiin englantilaiseksi parin lauseen perusteella. Täytyy sanoa, etten oikeastaan tiedä, miltä norja englantilaisella aksentilla kuulostaa, mutta luulisin sen kuitenkin poikkeavan suomalaisesta aksentista. Tässä puhetilanteessa tosin ei oltu puhelimessa vaan kasvokkain, joten ehkä minä sitten korostan sitä suomalaista aksenttiani luuri korvalla, kun muutenkin vähän hermostuttaa.
Muuta uutta kielirintamalla on, että tanskan kielen ymmärtämiseni edistyy. Töihin tuli toinen tanskalainen ja yllättäen huomasin ymmärtäväni hänen puheestaan paljon enemmän kuin sen ensimmäisen tanskalaisen. Piti oikein varmistaa tältä selkeästi puhuvalta, että puhuuhan hän tanskaa eikä norjaa. Kyseisen tanskalaisen oma arvio oli, että hän puhuu kirjakieltä ja se toinen enemmänkin jotain murretta. Tässäkin aksentti ratkaisee.
No, tätä suomalaisella aksentilla puhuttua norjaa on kuulemma tosi helppo ymmärtää, joten ehkä se on ihan hyvä aksentti ja sopii tänne murteiden sekaan oikein hyvin :).
VastaaPoistaOpin aikoinaan puhumaan ruotsia riikinruotsalaisella aksentilla, taisin puhua aika voimakasta Tukholman "slangia". Jouduin Suomessa asuessani aksenttiani sittemmin "suomentamaan", mutta ruotsalaiset kuulevat edelleen puheestani, että olen asunut Tukholman seudulla. Jostain syystä eri aksentit tarttuvatkin puheeseeni helposti ja minulla on kyky oppia uskottava aksentti aika nopeasti (kielioppi saattaa olla sitten vähemmän uskottavaa...).
Mutta tämä norjalainen aksentti ei nyt tartu millään - johtuneeko siitä, että täällä on niin montaa erilaista aksenttia, että ei tiedä mitä alkais matkia :)
Olen päättänytkin olla ottamatta paineita. Mitä siitä - kunhan tulee ymmärretyksi.
Eläinlääkäri luuli muuten viimeksi, että olen Pohjois-Ruotsista...
Ei minullakaan aksentin takia ole vaikeuksia saada itseäni ymmärretyksi, vaikka se ilmeisesti aika vahva onkin. Mutta totta on, että näissä norjalaisten aksenteissa on tosi paljon vaihtelua. Ja siihen vielä päälle kaikenlaiset maahanmuuttaja-aksentit.
PoistaTäällä etelä-Norjassa minua on luultu lukemattomat kerrat islantilaiseksi. Johtunee aikanaan tarttuneesta Tampereen murteesta, sorauttelen nimittäin edelleen hieman R-kirjainta myös norjaa puhuessani ;)
VastaaPoistaNiinhän tosiaan islantilaisillakin on aika vahva ärrä.
PoistaToi on jo hyvä jos tanskaa ymmärtää:) Itse huomasin saman kun kävin lapsen kanssa päivystyksessä ja siellä oli tanskalainen lääkäri. Enää ei mene paniikkiin jos ei jotain sanaa tai lausetta ymmärrä:) Vaan kuuntelee kokonaisuutta.
VastaaPoistaMut on luultu etelä-norjalaiseksi. Siellä asuttiin silloin 10 v sitten. Mutta siis norjalaseksi;) huh huh:)
Musta norja on helppoa puhua. Olen sellainen apinoija. Eli musta on helppo matkia jonkun tapaa puhua. Suomessakin huomaan että ei tarvi olla kuin hetki jonkun kanssa joka puhuu murretta niin alan minäkin vääntämään mukana:) Mutta ihmisissä on suuri ero. Mulla on kavereita siellä etelässä. Yksi puhui jo parin vuoden jälkeen norjaa kuin norjalainen (asuu norjaisen kanssa) ja toinen taas puhuu norjaa tosi suomenaksentilla vielä 10v jälkeen:)
Aivan totta, että on sellaisia ihmisiä, joihin aksentti tai murre tarttuu hetkessä! Oletko muuten musikaalinen?
PoistaHyvä postaus, kiitos. Itse olin vuosia sitten lentoemo ja lopulta sain lennon Helsinkiin. Olin ihan innoissani, vihdoinkin 'oma' lento! Olin jo ollut vuosia puhumatta suomea päivittäin ja kouluruotsin taidoilla tehnyt lukuisia lentoja Ruotsiin ja Norjaan. Miten kävi? Heti toisella rivillä sain kehuja: siinäpä osaat hyvin suomea ollaksesi RUOTSALAINEN... (en vieläkään ymmärrä asiaa, koska vasta emona aloin käyttämään kouluruotsiani)
VastaaPoistaYksi suomalainen asiakas on jo muutamaan otteeseen kommentoinut aksenttiani, jota minulla todellakaan ei suomea puhuessani ole. Täytyy myöntää, että se vähän ärsyttää...
PoistaEi voi muuta sanoa kuin että kateeksi käy teitä kielitaitoisia, minulla kun ei ihmeemmin tuota kielipäätä ole mutta halu oppia kyllä löytyy.
VastaaPoistaSe on tämän päivän maailmassa ihan ykkösjuttu kun osaa eri kieliä.
Kyllä se uuden kielen opiskelu ihan käy työstä. Toisaalta se, että on kyseisen kielisessä ympäristössä koko ajan, auttaa aika paljon.
PoistaOlin lisäämässä kommenttia siitä, että minua luultiin useampaan kertaan islantilaiseksi. Suomea eivät osanneet arvata. Tämä siis Oslossa ja olen Helsingistä kotoisin. En tosin puhu ihan stereotyyppisen helsinkiläisittäin, joten suomen aksentin perusteella ihmiset eivät minua sinne välttämättä sijoita.
VastaaPoistaItseen ei nuo murteet ja aksentit tartu kovinkaan hyvin ja se oli minulle jopa hieman hämmentävä hetki kun huomasin ekaa kertaa osaavani norjaa puhua joten kuten norjalaisella nuotilla (ts. ei suomenruotsimaisesti).
Minä en vielä edes yritä kuulostaa norjalaiselta. Ehkä sen aika tulee sitten joskus, kun kaikki muut palaset ovat kohdallaan.
PoistaMinä olen vähän sellainen "apina", eli omaksun nopeasti kielen aksentteineen kaikkineen ja puhun esim. kreikkaa Rodoksen murteella (itse en tätä tiennyt kunnes olin Ateenassa ja sain kuulla olevani Rodokselta). Kukaan ei ole koskaan veikkanut minua suomalaiseksi norjaa puhuessani, mutta usein ihmisiä jää kiusaamaan omituinen "murteeni" ja heille tulee pakkomielle sijoittaa minut kartalla jonnekin. Useimmiten minut sijoitetaan jonnekin etelä-Norjaan, Moi- Flekkefjord-seudulle. Olen ollut myös amerikkalainen, ruotsalainen ja saksalainen. Monia suomalaisia ystäviäni on luultu nimenomaan islantilaisiksi ja onhan se totta, että suomalaisten ja islantilaisten norjan puhuminen kuulostaa samanlaiselta. Suomalaiset erottaa aksentin lisäksi kuulemma myös siitä, että puhuvat kaikkia muita hitaammin, kertoilee norjalainen kolleegani :) Ja-a-a....eer deet nåååå sååå-nnt - vee-et iikke ;)
VastaaPoistaJännä, että suomalaisittain puhuttu norja kuulostaa tuollaiselta, kun kuitenkin suomi kuulostaa norjalaisen korvaan staccatolta. Ei tosin kovin nopealta sekään.
PoistaKommentoin vanhaan, mutta minua on luultu islantilaiseksi (muuten, Tampereen naapurista), britiksi, amerikkalaiseksi, puolalaiseksi (tässä kohtaa jo loukkaannuin) ja vähemmistössä on suomalaiseksi arvaaminen.
VastaaPoistaMeillä on töissä eräs eläkeikää lähestyvä mieshenkilö, joka on muuten todella mukava tyyppi, mutta sanoo aika suorasukaisesti, jos sanon jotain väärin ja nauraa kielimokilleni. Asiat voi esittää niin monella tavalla... Ja siksi en oikeastaan appiukkokokelaallekaan puhu ollenkaan. Jos ei mun norja ole tarpeeksi hyvää, niin mulla ei ole mitään sanottavaa, kiitos vaan.
Kyllähän tamperelainen islantilaisesta käy ;D
PoistaNuo tuollaiset, jotka jaksavat jatkuvasti repiä jotain vitsiä tai olla negatiivisia, ovat ärsyttäviä. Auttaako se muka oppimaan parempaa norjaa?