Ulkomaalaisen on helppo tulla Norjaan kielen puolesta. Käytännössä kaikki puhuvat englantia ja tuntuvat jopa puhuvan sitä mielellään, joten kaikenlaiset arkipäivän asiat hoituvat yleensä erinomaisesti norjaa puhumatta. Olen oikeastaan todella harvoin joutunut tilanteeseen, jossa halutessani hoitaa jonkin asian englanniksi vastapuolella olisi mennyt sormi suuhun. Itse asiassa kaikki "kielitaidottomat" ovat tainneet olla maahanmuuttajia, jotka mitä ilmeisimmin eivät ole oppineet englantia kotimaassaan.
Englannin opiskelu aloitetaan jo ensimmäisellä luokalla, ja esimerkiksi me miehen kanssa olemme jo ajat sitten panneet merkille, että 10-vuotias viikonloppulapsi on jo jonkin aikaa ymmärtänyt varsin paljon meidän englanninkielisestä keskustelustamme. Se siitä salakielestä. Myös monet iäkkäämmät ihmiset saattavat yllättää puhumalla sujuvaa englantia. Yllätys se on minulle siksi, että vertaan heitä samanikäisiin suomalaisiin, joiden kouluaikana englantia ei ole opiskeltu yleisesti.
Lisäksi useimmat norjalaiset puhuvat englantia ilman kovin vahvaa aksenttia, joka vaikeuttaisi ymmärtämistä. Poikkeuksiakin toki on, kuten Norjan Nobel-komitean puheenjohtaja Thorbjörn Jagland, jonka aksenttia saadaan ihmetellä rauhanpalkinnon julkistamisen yhteydessä.
Sanasto- ja kielioppivirheitä norjalaiset tekevät vähän samaan tapaan kuin suomalaisetkin, eli käytetään norjalaista kielioppia tai norjalaisia ilmaisuja mutta englannin sanoja - siis puhutaan "norjaa englanniksi". Norjan ja englannin erot toki ovat paljon pienempiä kuin suomen ja englannin erot, joten nämä virheet eivät kuulosta niin pahoilta kuin "englanniksi puhuttu suomi". Norjalaisilla tosin tuntuu olevan taipumus ryhtyä inttämään vastaan virheiden kohdalla - näinhän se kuuluu sanoa englanniksi koska näin se sanotaan norjaksikin! Esimerkiksi sujuvaa englantia puhuva mieheni käyttää sinnikkäästi fortnight-sanan - tai yksinkertaisesti two weeks - sijaan suoraan norjasta käännettyä ilmaisua fourteen days (jonka merkitys norjaksi on kaksi viikkoa eikä suinkaan tasan 14 päivää). Tai sanoo learn kun pitäisi sanoa teach, koska sekä oppia että opettaa on norjaksi lære.
Ennen Norjaan muuttoa ja alkuaikoina muuton jälkeen, kun en todellakaan osannut vielä norjaa ja puheen ymmärtäminenkin teki tiukkaa, päivällispöydällinen ihmisiä saattoi kohteliaasti puhua koko illan englantia yhden norjankielentaidottoman takia. Kun aikaa kului ja norja alkoi tarttua niin, että ymmärsin puhetta ja osasin muutaman sanan sanoa itsekin, tilanne muuttui dramaattisesti. Se, että osasin vastata "mitä kuuluu?" -kysymykseen norjaksi yhdellä lauseella, oli useimmille merkki siitä, että minulle ei tarvinnut enää puhua englantia. Ollenkaan. Käytännön kielitaitoni ei tässä vaiheessa ollut vielä läheskään sillä tasolla, että olisin pystynyt osallistumaan keskusteluun, jossa on itseni mukaan lukien mukana enemmän kuin kaksi ihmistä. Seurueesta riippuen erilaisten murteiden kirjo tai keskustelun aihepiirin outous saattoi aiheuttaa sen, etten edes ymmärtänyt kuin murto-osan kaikesta puheesta. No, Siperia opettaa, ellei sitten pitkästyminen tapa ensin.
Minä olen nykyisessä työpaikassa alusta lähtien eli runsaan parin vuoden ajan noudattanut käytäntöä, että puhun ensisijaisesti norjaa tai ruotsia ja otan englannin avuksi vasta sitten, jos asia ei todellakaan selviä muulla kielellä. Näissä tapauksissa englannin käyttäminen ei ole ollut ongelma vastapuolellekaan.
Olen kuitenkin töissä törmännyt myös ihmisten haluttomuuteen hoitaa työasioita englanniksi. Olen esimerkiksi usein saanut tehtäväksi soittaa suomalaiseen pankkiin tai puhelinyhtiöön ja selvitellä asioita, kun se, jolle asian hoitaminen varsinaisesti kuuluisi, ei itse tohdi. Aluksi kuvittelin, että norjalainen ei halua ottaa riskiä joutua vastatusten vain suomea puhuvan kanssa, ja vakuuttelin, että kyllä siellä aivan varmasti puhutaan englantia. Sitten jossain vaiheessa tajusin, että ongelma onkin työasian hoitaminen englanniksi. Vasta kun on takuuvarmaa, että vastapuoli puhuu ruotsia, työpaikan norjalaiset taipuvat tarttumaan itse puhelimeen. Täytyy tosin sanoa, että tämä ongelma koskee lähinnä firman ylempiä toimihenkilöitä. Asiakaspalvelun tytöt, jotka sanovat suoraan etteivät luota englannin taitoonsa, kuitenkin käytännössä alkavat reippaasti puhua englantia, jos soittaja ei puhu tai ymmärrä norjaa. Ehkä tässä on jonkinlainen sukupolvien ero kyseessä.
Joskus itsepintainen norjan puhuminen englannin sijaan työasioissa alkaa tuntua suorastaan epäkohteliaalta. Kuvitelkaapa tilanne, jossa kokoukseen norjalaisten kanssa on saapunut suomenkielinen suomalainen, joka ei puhu norjaa. Hänen kuitenkin oletetaan puhuvan ruotsia - norjalaisten käsityksen mukaan suomalaiset puhuvat ruotsia - ja kysyttäessä hän myöntää puhuvansa vähän mutta alkaa samalla näyttää hiukan epävarmalta. Hieno juttu, sittenhän me voimmekin puhua norjaa, sanovat norjalaiset ja vetävät kokouksen läpi norjaksi. Suomalainen mitä ilmeisimmin ymmärtää suurimman osan tai ei ainakaan kerro, jos ei ymmärrä, ja puhuu itse varsin yksinkertaista ja takeltelevaa ruotsia, mikä ei ollenkaan haittaa norjalaisten norjan puhumista.
Samat norjalaiset puhuvat kyllä kiltisti englantia, kun pidetään kokousta sellaisen suomalaisen kanssa, joka ilmoittaa puhuvansa vain ja ainoastaan englantia.
Vuodatuksen loppukevennykseksi kokoelma pohjoismaisia aksentteja. Alkujuonto on skandinaaviskaksi englantilaisella tekstityksellä. Siitä eteenpäin puhutaan englantia... ;)
Englannin opiskelu aloitetaan jo ensimmäisellä luokalla, ja esimerkiksi me miehen kanssa olemme jo ajat sitten panneet merkille, että 10-vuotias viikonloppulapsi on jo jonkin aikaa ymmärtänyt varsin paljon meidän englanninkielisestä keskustelustamme. Se siitä salakielestä. Myös monet iäkkäämmät ihmiset saattavat yllättää puhumalla sujuvaa englantia. Yllätys se on minulle siksi, että vertaan heitä samanikäisiin suomalaisiin, joiden kouluaikana englantia ei ole opiskeltu yleisesti.
Lisäksi useimmat norjalaiset puhuvat englantia ilman kovin vahvaa aksenttia, joka vaikeuttaisi ymmärtämistä. Poikkeuksiakin toki on, kuten Norjan Nobel-komitean puheenjohtaja Thorbjörn Jagland, jonka aksenttia saadaan ihmetellä rauhanpalkinnon julkistamisen yhteydessä.
Sanasto- ja kielioppivirheitä norjalaiset tekevät vähän samaan tapaan kuin suomalaisetkin, eli käytetään norjalaista kielioppia tai norjalaisia ilmaisuja mutta englannin sanoja - siis puhutaan "norjaa englanniksi". Norjan ja englannin erot toki ovat paljon pienempiä kuin suomen ja englannin erot, joten nämä virheet eivät kuulosta niin pahoilta kuin "englanniksi puhuttu suomi". Norjalaisilla tosin tuntuu olevan taipumus ryhtyä inttämään vastaan virheiden kohdalla - näinhän se kuuluu sanoa englanniksi koska näin se sanotaan norjaksikin! Esimerkiksi sujuvaa englantia puhuva mieheni käyttää sinnikkäästi fortnight-sanan - tai yksinkertaisesti two weeks - sijaan suoraan norjasta käännettyä ilmaisua fourteen days (jonka merkitys norjaksi on kaksi viikkoa eikä suinkaan tasan 14 päivää). Tai sanoo learn kun pitäisi sanoa teach, koska sekä oppia että opettaa on norjaksi lære.
Ennen Norjaan muuttoa ja alkuaikoina muuton jälkeen, kun en todellakaan osannut vielä norjaa ja puheen ymmärtäminenkin teki tiukkaa, päivällispöydällinen ihmisiä saattoi kohteliaasti puhua koko illan englantia yhden norjankielentaidottoman takia. Kun aikaa kului ja norja alkoi tarttua niin, että ymmärsin puhetta ja osasin muutaman sanan sanoa itsekin, tilanne muuttui dramaattisesti. Se, että osasin vastata "mitä kuuluu?" -kysymykseen norjaksi yhdellä lauseella, oli useimmille merkki siitä, että minulle ei tarvinnut enää puhua englantia. Ollenkaan. Käytännön kielitaitoni ei tässä vaiheessa ollut vielä läheskään sillä tasolla, että olisin pystynyt osallistumaan keskusteluun, jossa on itseni mukaan lukien mukana enemmän kuin kaksi ihmistä. Seurueesta riippuen erilaisten murteiden kirjo tai keskustelun aihepiirin outous saattoi aiheuttaa sen, etten edes ymmärtänyt kuin murto-osan kaikesta puheesta. No, Siperia opettaa, ellei sitten pitkästyminen tapa ensin.
Minä olen nykyisessä työpaikassa alusta lähtien eli runsaan parin vuoden ajan noudattanut käytäntöä, että puhun ensisijaisesti norjaa tai ruotsia ja otan englannin avuksi vasta sitten, jos asia ei todellakaan selviä muulla kielellä. Näissä tapauksissa englannin käyttäminen ei ole ollut ongelma vastapuolellekaan.
Olen kuitenkin töissä törmännyt myös ihmisten haluttomuuteen hoitaa työasioita englanniksi. Olen esimerkiksi usein saanut tehtäväksi soittaa suomalaiseen pankkiin tai puhelinyhtiöön ja selvitellä asioita, kun se, jolle asian hoitaminen varsinaisesti kuuluisi, ei itse tohdi. Aluksi kuvittelin, että norjalainen ei halua ottaa riskiä joutua vastatusten vain suomea puhuvan kanssa, ja vakuuttelin, että kyllä siellä aivan varmasti puhutaan englantia. Sitten jossain vaiheessa tajusin, että ongelma onkin työasian hoitaminen englanniksi. Vasta kun on takuuvarmaa, että vastapuoli puhuu ruotsia, työpaikan norjalaiset taipuvat tarttumaan itse puhelimeen. Täytyy tosin sanoa, että tämä ongelma koskee lähinnä firman ylempiä toimihenkilöitä. Asiakaspalvelun tytöt, jotka sanovat suoraan etteivät luota englannin taitoonsa, kuitenkin käytännössä alkavat reippaasti puhua englantia, jos soittaja ei puhu tai ymmärrä norjaa. Ehkä tässä on jonkinlainen sukupolvien ero kyseessä.
Joskus itsepintainen norjan puhuminen englannin sijaan työasioissa alkaa tuntua suorastaan epäkohteliaalta. Kuvitelkaapa tilanne, jossa kokoukseen norjalaisten kanssa on saapunut suomenkielinen suomalainen, joka ei puhu norjaa. Hänen kuitenkin oletetaan puhuvan ruotsia - norjalaisten käsityksen mukaan suomalaiset puhuvat ruotsia - ja kysyttäessä hän myöntää puhuvansa vähän mutta alkaa samalla näyttää hiukan epävarmalta. Hieno juttu, sittenhän me voimmekin puhua norjaa, sanovat norjalaiset ja vetävät kokouksen läpi norjaksi. Suomalainen mitä ilmeisimmin ymmärtää suurimman osan tai ei ainakaan kerro, jos ei ymmärrä, ja puhuu itse varsin yksinkertaista ja takeltelevaa ruotsia, mikä ei ollenkaan haittaa norjalaisten norjan puhumista.
Samat norjalaiset puhuvat kyllä kiltisti englantia, kun pidetään kokousta sellaisen suomalaisen kanssa, joka ilmoittaa puhuvansa vain ja ainoastaan englantia.
Vuodatuksen loppukevennykseksi kokoelma pohjoismaisia aksentteja. Alkujuonto on skandinaaviskaksi englantilaisella tekstityksellä. Siitä eteenpäin puhutaan englantia... ;)
Kielitaito on äärettömän arvokasta pääomaa, valitettavasti en osaa kotimaisen lisäksi kuin välttävästi englantia sillä ruotsia en ole viitsinyt opetella koskaan. Hatun nosto kuitenkin sinulle monikielisyydestäsi.
VastaaPoistaPuhumattakaan siitä, että norjaa puhuessani saatan puhua sekakieltä, lainata puuttuvia sanoja ruotsista ja englannista ;D
PoistaTotta. NOrjalaiset puhuvat mielellään englantia ja hyvin. Iästä riippumatta. Ja kyllä meidänkin 10v ymmärtää tosi paljon englantia. Ehkä se että koulussa opetellaan sitä ja sitten pelit ym on englanniksi. Toisin kun silloin kun itse olin 10v:)
VastaaPoistaSe on muuten totta, että nykyään lapset "altistuvat" päivittäin paljon enemmän englannille kuin meikäläiset saman ikäisinä. Kyllähän sillä on vaikutusta oppimiseen.
PoistaHi! Tosi hauska tuo youtuben juttu. Naurettiin vedet silmissa mieheni kanssa, kun tulivat niin tyokaverit ja muutamat muut tilanteet mieleen. Olemme asuneet Norjassa noin vuoden ja hiukan päässeet kieleen "sisälle". Työkieli on meillä englanti, kotikieli saksa, minulla suomi äidinkieli ja norjaa yritetään nyt opetella.
VastaaPoistaVuodessa tosiaan pääsee hiukan sisälle kieleen, vuosi tai pari lisää, niin sillä alkaa pärjätä useimmissa tilanteissa ilman suurempia ongelmia.
PoistaMinäkin käytän useimpina päivinä neljää kieltä, töissä norjaa, ruotsia ja suomea ja kotona englantia ja norjaa. Joskus kun väsyttää, tuntuu ettei mikään vieras kieli suju kunnolla.
Kyllä löytyy Norjastakin norjalaisia ihmisiä jotka eivät puhu englantia. Itse puhuin ensimmäisen vuoden vain englantia vaivautumatta opettelemaan norjaa, toki aloin sitä ymmärtämään mutten rohjennut alkaa puhua koskapa englanniksi pärjäsi niin hyvin. No, vaihdoinpa työpaikkaa jossa olikin vanhempia naishenkilöitä jotka eivät osanneet englantia niin oli pakko alkaa puhua norjaa. Se kyllä kannatti, pääsi paremmin juttuihin mukaan ja tutustumaan työkavereihin ja ei ollut enää niin ulkopuolinen olo.
VastaaPoistaNorjassa puhutaan englantia oikeastaan liiankin hyvin niin, että norjaa ei ole pakko opetella ollenkaan, ellei sitä edellytetä töissä. Vähän kaksipiippuinen juttu... :/
PoistaAivan huippuhauska tuo video, suomalainen aksenttikin oli vangittu todella elävästi (Vaikka kertoikin nimekseen "Haikki"...;)).
VastaaPoistaMulle kyllä kävisi köpelösti, jos joku norjalainen haluaisi kokoustaa norjaksi mun ruotsintaitoni perusteella. Ruotsiksi voi kokoustaa, mutta norjaa en vaan ymmärrä kuin korkeintaan puheenaiheen. Olen päässyt joskus seuraamaan aivan käsittämättömän kuuloisia keskusteluja ruotsalaisten ja norjalaisten välillä, kun molemmat näyttävät ymmärtävän toisiaan sujuvasti, ja minä ymmärrän keskustelusta vain puolet. Siis sen ruotsalaisen puolen. :D
Luulen, että norjalaiset itse asiassa ymmärtävät ruotsia paremmin kuin ruotsalaiset norjaa. Norjan kieli on niin erikoinen sekoitus erilaisia murteita ilman yhtä yhtenäistä kirjakieltä tai yleiskieltä, että norjalaiselle ruotsi taitaa kuulostaa vain yhdeltä monista murteista.
PoistaVau, kerrankin kuulen, että vieraan kielen opiskelu aloitetaan ekalla luokalla. Ihmettelen, miksei Suomessa, kun kuitenkin pienet lapset oppivat parhaiten, ja ekaluokkalaisilla ei vielä ole hirveitä paineita lausua oikein. Ainakin leikkiä, lauluja, loruja, ja perussanastoa vois ruveta ekalla opiskelemaan. Ja miten ihanan ylpeitä 7-vuotiaat ovat yleensäkin, kun oppivat jotain uutta.
VastaaPoistaLöysin juuri blogisi Reetan blogin kautta. Mielenkiintoiselta vaikuttaa!
Ilona
Suomessa taidetaan lähteä ajatuksesta, että äidinkieli pitää hallita ensin, osata lukea ja kirjoittaa. Kaksi ensimmäistä luokkaahan painottuvat nimenomaan äidinkieleen ja perusmatematiikkaan. Vaikutelmani Norjasta on, että täällä äidinkielelle mahdollisesti annetaan vähemmän painoa. Ainakin jos katselee, miten huonoa norjaa monet aikuiset, syntyperäiset norjalaiset kirjoittavat.
PoistaOlisi itse asiassa mielenkiintoista tutustua tutkimukseen lasten äidinkielen kehittymisestä vieraan kielen opiskelun rinnalla, jos sellaista on tehty. Tietääkö kukaan?
Olen kyllä huomannut juurikin saman tahtomattomuus-ongelman työskentelyssä englanniksi. Vaikka kuten totesitkin, norjalaisten englannintaito on oikeasti hyvä (paljon parempi kuin Suomessa!)
VastaaPoistaItse tänne saapuessa ei esim. haastattelussa ollut oikeasti kysytty mitään ruotsiksi/norjaksi, mutta ensimmäisenä päivänä todettiin, "että me nyt ajateltiin puhua sulle nyt oikeastaan vaan norjaa, koska sillähän sä opit". Tosin olin sanonut haastattelussa, että olen toki halukas oppimaan norjaa.
Samaten, jos meidän pohjoismaisessa firmassa ihmiset lähtevät pääkonttorille esim. kokoustamaan "se on ihan hirveetä kun sinne tulee suomalaisia, koska sitten joutuu puhumaan englantia". Paras kun tällaisia valituksia tulee itse istuessa vieressä, kun joka päivä joutuu tsemppailemaan norjankielen kanssa :)
On jotenkin hölmön tuntuista, että hyvin englantia osaaville sen puhuminen on niin rasittavaa. Ja kun norja on oikeasti hyvin pieni kieli, sen osaamisen vaatiminen saa joskus sekin aika erikoiset mittasuhteet.
PoistaNousipa taas mieleen oma Norjan vaihto viime talvelta... Norjalaiset olivat vakuuttuneita, että koska olen Suomesta, osaan puhua täydellistä ruotsia ja koska osaan niin hyvää ruotsia, niin varmasti ymmärrän ja puhu nmyös norjaa. Ja koska olen Oulusta, niin tottahan toki osaan myös saamea!!! Yritäppä siinä sitten sanoa, että oma kielipää ei oikein taivu mihinkään näistä ;)
VastaaPoistaIlmeisesti norjalaiset oppivat koulussa, että Suomi on kaksikielinen maa ja ymmärtävät sen jotenkin niin, että kaikki puhuvat molempia kieliä. Muutin tänne Helsingistä (josta en tosin ole kotoisin) ja useamman kerran olen törmännyt käsitykseen, että puhun sen johdosta sujuvaa ruotsia, koska Helsinki on ruotsinkielinen.
PoistaMiten onnistuitte saamaan Norjasta työpaikan ilman norjan kielen taitoa? Kaikissa työpaikkailmoituksissa on vaatimuksena fluent Norwegian, jopa sellaisissa, joissa itse ilmoitus on englanniksi. Mieheni on Oslossa töissä ja minä yhä lasten kanssa Suomessa ja harkitsemme muuttoa, mutta alkaa tulla epätoivo töiden suhteen.. Puhun englantia, ruotsia, saksaa ja italiaa jonkin verran ja olen asunut kahteen otteeseen ulkomailla. Enpä olisi uskonut, että Norjassa olisi pakko osata norjaa varsinkin kun joka paikassa sanotaan, että siellä on pulaa korkeakoulutetusta työvoimasta. En haluaisi jättää täällä vakituista työpaikkaani ja heittäytyä Oslossa tyhjän päälle.
VastaaPoistaPystytkö tekemään töitä ruotsiksi? Jos pystyt, niin ala ihmeessä hakea työpaikkoja. Kun otat yhteyttä mahdolliseen työnantajaan, tee se ruotsiksi. Norjan kieli on vaatimuksena todella monissa työpaikkailmoituksissa, mutta käytännössä riittävän sujuva ruotsi ajaa saman asian. Norjan suurin maahanmuuttajaryhmä ovat ruotsalaiset, jotka saavat kaikessa rauhassa puhua ruotsia.
PoistaLuulen, että sujuvan norjankielentaidon vaatimuksen takana on ainakin osittain Norjan suuri maahanmuuttajaväestö (siis muut kuin skandinaavit), ja tämä vaatimus on osoitettu ensisijassa heille. Hakijoiden joukosta halutaan karsia pois ne, joilta työskentely norjankielisessä ympäristössä ei yksinkertaisesti onnistu. Fluent/flytende tarkoittaa käytännössä riittävää kielitaitoa, ei virheetöntä ja kaikenkattavaa.
Mä en kyllä oo moneenkaan Norjalaiseen törmänny, jotka puhuis englantia :D
VastaaPoistaSiihen oon törmänny sitäkin enemmän (jopa täällä Ruotsissa), että oletuksena on se ruotsinkielentaito. Appiukko ei millään suostunut hyväksymään, etten mä puhu ruotsia, että se on vähemmistön kieli. No kyllä se siinä vaiheessa tajusi, kun rupesin ihan täysin ignoroimaan sen jos ei puhunut englantia mulle :P
Jonkin verran pysyn keskustellu mukana kyllä jos oikeen keskitys ja pinnistelen ja aihe on simppeli.
Joskus tekis kyllä mieli tirvasta sitä, joka tulee selittämään, että tottakai osaat norjaa jos osaat ruotsia, kun ne on ihan samanlaiset kielet!
Paitsi nyt muutamat sadat sanat ja erilainen lausunta, mikä voiskaan mennä vikaan?!? :D
Mieskin oli mulle joskus tosi äkänen, kun en tajunnu onnitella sen äitiä samaanaikaan, kun mies ite niin teki (norjaksi, tottakai). Siltä vaan ehkä unohtu, että "syntymäpäivä" on just yks näitä sanoja jotka ei oo ollenkaan samoja ruotsin kanssa! Kovasti koitin kuunnella koska se "födelsedag" sieltä ponnahtais ilmaan, mutta ei se tietysti ikinä tapahtunu..
Norjalaisille tulee yleensä suurena yllätyksenä tieto, että ruotsinkielisten osuus suomalaisista on vain viitisen prosenttia. Jos ruotsia äidinkielenään puhuvilla menee hetki, ennen kuin norjan kuullunymmärtäminen alkaa sujua ongelmitta, miten kouluruotsin perusteella voisi ymmärtää saman tien? Ehkä voisi heittää norjalaisille vastakysymyksen, että ymmärrätkö hollantia, kun osaat sen lähisukukieltä englantia ;)
PoistaJoo, tekis mieli välillä :P
PoistaOnneks nyt jonkin verran paremmin päässy sisälle noihin eroihin.
Mun ruotsikin on kyllä niiiiin surkeeta että! Oon vaan ala-asteella opiskellu sitä ja silloiset tuotokset oli kovin lätt-svenskaa. Aika hyvin ymmärtää, mutta sit kun pitäis joku oma lause luoda (saati keskustella!) niin johan menee vaikeeksi.
Vaikeinta varmaan norjassa on just se ihan erilainen melodia ja nopea puhetahti. Tietysti on vaikeuksia välillä erottaa, että mihin joku sana loppuu ja mistä seuraava alkaa, varsinkin jos on just niitä sanoja mitkä ei edes etäisesti muistuta ruotsia.
Samoin tää Suomalaisen klassinen kompastuskivi - lausutaan erilailla, kuin kirjotetaan iskee välillä nilkkaan.
Mieskin on usein sanonu, että norjalaiset kyllä ymmärtää ruotsia, mutta ei sitte enää päinvastoin. Tosin sano sen johtuvan paljolti siitäkin, että norjalaiset tilaa lastenkanavia ruotsista (tai tilasi sillon, ku mies oli lapsi) niin sitä kautta on sitte oppinu. Vaikka kyllähän tuo aina nauraa maanmiestensä yrityksille puhua ruotsia :D Tai kuulostaa ruotsalaiselta, olis ehkä paremmin sanottu.
Huomaan, että alan olla jo niin tottunut norjan kuunteluun, että puhuttu ruotsi saattaa tuottaa nykyään enemmän ongelmia. Juuri se melodia... Tekstin ymmärtämisessä en huomaa eroa nyt, kun norjan arkisanasto on hallussa.
PoistaMinäkin nauran mieheni yrityksille puhua ruotsia, kun kuitenkin kuulen heti ne kaikki väärät taivutukset yms :D
Kiitos kommenteistanne! Kyllä meillä näyttää tilanne ratkeavan siihen suuntaan, että muutamme Osloon. Pitää vain luottaa ja uskoa siihen, että käytännön asiat järjestyvät siellä päässä.. että uusi työpaikka löytyy ja lapset eivät tule vihaamaan äitiään siksi, että joutuvat ummikkoina norjankieliseen kouluun. Tänä aamuna oli taas niin paha mieli, kun mies lähti reissuun ja pääsee kotiin vasta torstaina. Ei tällainen arki tunnu enää perhe-elämältä, kun toinen on puolet ajasta muualla.
VastaaPoistaPäivän pelasti se, kun kuopus sanoi, että hvad heter du ja hvor gammel er du :D Poika on 6 v ja parin opettelukerran jälkeen jää lauseet mieleen.
Oliko teitä muita oslolaisia vai asutteko muuallapäin?
Suosittelen kaikille tänne Norjaan muuttaneita/muuttavia puhumaan Norjaa mahdollisimman paljon joka päivä ja kaikissa tilanteissa. Englantia kannattaa välttää viimeiseen asti mikäli mahdollista. Maan kielen oppii vain puhumalla ja kaikkein parhaiten vuorovaikutuksessa paikallisten kanssa. Ostakaa norjankielisiä helppolukuisia kirjoja, katsokaa tv:tä ja erityisesti uutisia- niissä norjan kieli on selkeää, voi keskittyä kuulunymmärtämiseen eikä kukaan odota sinulta vastausta:)
VastaaPoistaSujuva kielitaito tulee useimmille nopemmin kuin uskookaan, kunhan vaan tekee kovasti töitä sen eteen. Paikallisen kielen ymmärtämmättömyys ja sillä kommunikoimisen puute saattaa aiheuttaa erilaisia vaikeuksia ja mm tunnetta yhteisön ulkopuolelle jäämisestä.
Me suomalaiset olemme hiukka ujoja ja pelkäämme usein puhuvamme tai kirjoittavamme väärin. Tästä kynnyksestä kannattaa hypätä rohkeasti yli, pääasiahan on, että viesti menee perille.