Norjalaisten etunimet tuottavat maahanmuuttajalle joskus vaikeuksia, jos nimen perusteella pitäisi päätellä, onko kyseessä mies vai nainen. Osan kohdalla osuu oikeaan onnekkaalla arvauksella, osa "varmoista" arvauksista menee täysin metsään ja joistakin nimistä ei saa minkäänlaisia tuntemuksia kantajan sukupuolesta.
Tehdäänpä pieni testi. Ovatko seuraavat nimet miehelle vai naiselle kuuluvia?
Kristinusko toi mukanaan uusia nimiä, kuten Jon (Johannes) ja Anna, joista jälkimmäinen on Norjan kaikkien aikojen (niin pitkälle kuin väestökirjanpitoa riittää) suosituin naisen nimi. Kristilliset nimet eivät kuitenkaan syrjäyttäneet muinaisnorjalaisia nimiä.
Sittemmin nimivaikutteita otettiin myös muista maista, kun esimerkiksi kaupankäynti lisäsi yhteyksiä. Ulkomaalaiset nimet tulivat aluksi lähinnä Tanskan ja Saksan kautta, ja samalla alkoi ylemmistä yhteiskuntaluokista lähtien vähitellen yleistyä tapa antaa lapselle useampi kuin yksi etunimi. Englantilaiset nimet alkoivat saada suosiota ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Nykyään nimiä lapsille etsitään sekä muinaisskandinaavisesta mytologiasta että televisiosta ja kaikkialta siitä väliltä. Vuoden 2011 suosituimmat tyttöjen nimet olivat Emma, Nora/Norah ja Sara/Sahra/Sarah ja poikien nimet Lucas/Lukas, Mathias/Matias ja William.
Norjassa näyttää olevan Suomea paljon yleisempää, että ihmisellä on vain yksi etunimi. Samoin on varsin yleistä käyttää kahta etunimeä normaalissa arjessa. Tämä siis tarkoittaa kahta erillistä nimeä, kuten vaikkapa Jan Harald tai Gro Anita, joita ei ole yhdistetty yhdysviivalla. Miksi näin? Valistunut arvaus (joka saattaa mennä pieleenkin) on, että kun perinteenä on ollut vain yksi etunimi, useampaa etunimeä on alettu käsitelty samalla tavalla eli arkikäyttöön on otettu koko nimi.
Kaikki kymmenen alussa arvuuteltavaa etunimeä ovat muuten viikinkiaikaista alkuperää olevia naisten nimiä ja löytyvät edelleen nimipäiväkalenterista. Nimipäivän vietto tosin ei täällä tunnu olevan tapana.
***
Tässä postauksessa on käytetty seuraavia lähteitä:
Statistisk sentralbyrå, nimitilastot
Språkrådet, artikkeli henkilönnimistä
Wikipedia.no, mm:
- lista muinaisnorjalaista alkuperää olevista naisten nimistä
- yksittäisiä etunimiä käsitteleviä artikkeleita
Tehdäänpä pieni testi. Ovatko seuraavat nimet miehelle vai naiselle kuuluvia?
Aslaug IngvildNorjalaisissa etunimissä on monta historiallista kerrostumaa. Viikinkiaikaisia nimiä on edelleen käytössä paljon, ja näyttää siltä, että monet nimenomaan haluavat antaa lapselleen viikinkinimen. Viikinkiaikaisiin nimiin kuuluvat luonnollisesti mytologiasta peräisin olevat nimet, kuten Odin, Tor, Brage, Siv ja Frøya. Myös esimerkiksi edelleen hyvin suositut Astrid ja Ingrid ovat olleet käytössä jo viikinkiajalla.
Olaug Guro
Oddny Oddbjørg
Rannveig Sigrun
Aud Hege
Kristinusko toi mukanaan uusia nimiä, kuten Jon (Johannes) ja Anna, joista jälkimmäinen on Norjan kaikkien aikojen (niin pitkälle kuin väestökirjanpitoa riittää) suosituin naisen nimi. Kristilliset nimet eivät kuitenkaan syrjäyttäneet muinaisnorjalaisia nimiä.
Sittemmin nimivaikutteita otettiin myös muista maista, kun esimerkiksi kaupankäynti lisäsi yhteyksiä. Ulkomaalaiset nimet tulivat aluksi lähinnä Tanskan ja Saksan kautta, ja samalla alkoi ylemmistä yhteiskuntaluokista lähtien vähitellen yleistyä tapa antaa lapselle useampi kuin yksi etunimi. Englantilaiset nimet alkoivat saada suosiota ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Nykyään nimiä lapsille etsitään sekä muinaisskandinaavisesta mytologiasta että televisiosta ja kaikkialta siitä väliltä. Vuoden 2011 suosituimmat tyttöjen nimet olivat Emma, Nora/Norah ja Sara/Sahra/Sarah ja poikien nimet Lucas/Lukas, Mathias/Matias ja William.
Norjassa näyttää olevan Suomea paljon yleisempää, että ihmisellä on vain yksi etunimi. Samoin on varsin yleistä käyttää kahta etunimeä normaalissa arjessa. Tämä siis tarkoittaa kahta erillistä nimeä, kuten vaikkapa Jan Harald tai Gro Anita, joita ei ole yhdistetty yhdysviivalla. Miksi näin? Valistunut arvaus (joka saattaa mennä pieleenkin) on, että kun perinteenä on ollut vain yksi etunimi, useampaa etunimeä on alettu käsitelty samalla tavalla eli arkikäyttöön on otettu koko nimi.
Kaikki kymmenen alussa arvuuteltavaa etunimeä ovat muuten viikinkiaikaista alkuperää olevia naisten nimiä ja löytyvät edelleen nimipäiväkalenterista. Nimipäivän vietto tosin ei täällä tunnu olevan tapana.
***
Tässä postauksessa on käytetty seuraavia lähteitä:
Statistisk sentralbyrå, nimitilastot
Språkrådet, artikkeli henkilönnimistä
Wikipedia.no, mm:
- lista muinaisnorjalaista alkuperää olevista naisten nimistä
- yksittäisiä etunimiä käsitteleviä artikkeleita
Heh heh hee... Tiesin naisten nimistä varmuudella naisten nimiksi vain kolme! Lisäksi muutama vahva veikkaus. Monet miesten ja naisten nimet muistuttavat niin paljon toisiaan, että joistakin nimistä tulee vahva mielleyhtymä toiseen sukupuoleen, vaikkei nimi ihan sama olisikaan. Juuri eilen pohdiskelin, onko Sigurd mies vai nainen, kun nimestä tuli vahvasti mieleen Sigrid ja siten se siis ensin kuulosti naisennimeltä... Korvaansa ei näissä nimiasioissa voi (ainakaan vielä) luottaa.
VastaaPoistaMinusta on muuten toisaalta tosi hienoa, että täällä Norjassa useampia annettuja nimiä myös oikeasti käytetään. Olen jopa alkanut harkita käyttämään molempia omia nimiäni, kun ne ovat suhteellisen helppoja norjalaisille (oikeinkirjoitusta tietysti lukuunottamatta).
Tämä kuuluu selvästi niihin asioihin, jotka pitää vain tietoisesti opetella sitä mukaa, kun nimiä tulee vastaan. Tai vaikkapa että jos nimen loppu on -veig, -laug tai -bjørg, kyseessä on nainen ja -bjørn tai -geir on mies.
PoistaMeillä on töissä Sigurd-niminen mies, mutta minulle selvisi vasta äskettäin, että Sigrun taas onkin nainen. Olin "loogisesti" kuvitellut muuta.
Ihanaa lukea blogiasi :) Asuin Norjassa lähes 5 vuotta ja ikävä on, välillä enemmän ja välillä vähemmän.
VastaaPoistaJoo, ja Rönnaug (olikohan norjan Ö:llä) oli minun yksi työkaveri niemeltään (nainen), ja minä en ikinä oppinut sanomaan luontevasti. hänen nimeään. Naurettiin sille aina yhdessä :O)
VastaaPoistaRønnaug näyttää olevan viikinkiaikainen nimi. Nehän juuri niitä hankalia taitavat ollakin. Ja se ääntäminen: Rönnäy - apua!
Poistatotta:D ja Kari ja Janne ovat naisten nimiä. Jos meille olis tullut kaksostytöt niin Ingridin siskosta ois tullut Astrid:D
VastaaPoistaNiin, teillähän onkin pieni viikinkityttö, kaunis ja ikuisesti nuori Ingrid ;)
PoistaHei, miksi Kari on naisen nimi? Esimerkiksi Njal's Saga. Esiintyy Kari Solmundarson.
PoistaTosi mielenkiintoinen, kiitos! :) Esimerkiksi Audia (hih) olisin veikannut mieheksi, minulla oli nimittäin joskus miespuolinen norjalaiskollega, jonka nimi oli Audun.
VastaaPoistaMiehen mielestä muuten suomalainen nimi Outi kuulostaa ihan samalta kuin Audi (automerkki). Kului paljon aikaa, energiaa ja rautalankaa yrittäessä selittää, että Outi lausutaan "outi", tai norjalaisittain "å-o-ti", eikä "öydi".
PoistaHei, kiitti tästä! Taas olen hieman viisaampi! :)
VastaaPoistaHauska postaus! Samaa hommaa saa ihmetellä täälläkin ja se auttoi arvaamaan että kaikki on naisten nimiä :) Ainoastaan Guron kanssa epäilin mutta päättelin että kai sekin joukkoon kuuluu.
VastaaPoistaOvatko muuten nuo esimerkkinimet käytössä myös Islannissa?
PoistaOsa on mutta heittomerkeillä jolloin ääntäminen on varmaan vähän erilaista, esim. Áslaug ja Sigrún. Mutta Ingvild, Guro, Aud ja Hege ei ole täällä käytössä.
PoistaRagna ja Ragnar - ihmettelin aikoinani ;) Gøril on mielestäni erittäin miesmäinen nimi sekin, lempinimenä vielä kenties Gøgga :D
VastaaPoistaGøril - gorilla? Jep, ihan selvä mies! *tirsk*
PoistaMinun mielestäni esim. Olaug on tosi miesmäinen, kun taas miehen mielestä se on jotakuinkin niin feminiininen kuin vain voi nimi olla.
Terveisiä täältä Valdresista! Entäpä Ellef ja Elling? Mielestäni ihan selviä naisten nimiä paitsi että ovat miesten nimiä:D. Ja sitten nämä kaikki Ole-alkuiset täällä kylällämme: Ole Einar, Ole Edward, Ole Erik, Ole Magnus jne. jne. - menee minulta edelleen iloisesti sekaisin. Monilla maatiloilla nimet menevät tosiaankin niin, että joka toisella sukupolvella (vanhimmalla pojalla) on aina sama nimi. Sinänsä on kuitenkin hienoa, että täällä käytetään paljon perinteisiä viikinkiajan nimiä. Omaa korvaani on alkanut myös kovasti viehättää nynorska ja jostain kumman syystä ymärrän sitä melkein paremmin kuin bokmålia?
VastaaPoistaNo niin olisin minäkin kuvitellut nuo naisen nimiksi... Nynorskista ja bokmålista puheen ollen, samasta nimestähän saattaa olla alueellisia variantteja ainakin kirjoitusmuodon suhteen (varmaan ääntämisenkin). Ei kai Valdresissa puhuta nynorskia, vai puhutaanko?
PoistaAsutaan tässä rajoilla, mutta kyllä Valdresin "pohjois"osissa jo puhutaan: Vestre Slidre, Øystre Slidre ja Vang käyttävät virallisena kielenään nynorskaa. Itse asun kylläkin Sør Aurdalissa ja täällä virallinen kieli on bokmål, mutta alueelliset murre-erot ovat isoja. Täällä Begnadalenissa puhutaan bokmålia mutta tuossa viiden kilometrin päässä Hedalenissa murre kääntyy jo hyvin erilaiseksi, enemmän nynorskaan päin, samoin kuin kuntakeskuksessamme (25km) Bagnissa. Opettelen tässä vasta (suht vahvan ruotsin pohjalta) norjaa ja haasteellista on, etenkin ymmärtäminen... Mutta jostain kumman syystä ja vastoin kaikka ennakko-odotuksia tuntuu länsimurteiden ja nynorskan ymmärtäminen olevan helpompaa kuin tämän paikallisen bokmål-pohjaisen murteen ...
PoistaNää nimijutut on kyllä yks maanvaiva. Muistan paremmin kasvot kuin nimet ja täällä Norjassa tuo piirre on oikein korostunut. NImet menee niin vaikeiksi, että olen tyytynyt muistamaan ihmiset asiayhteyden perusteella: "Siis se kuka on töissä siellä ja siellä... siis se kuka asuu pankin vieressä.." Pitäisi varmaan ryhdistäytyä. :)
VastaaPoistaMutta kummallisinta on ollut se, että monet kommentoivat mun nimen kohdalla "Ai mikä? Laura? Hmm, miten se lausutaan? Miten se kirjoitetaan". Se on ylipäänsä ollut vaikea nimi ihmisille. Ja eräältä sain kuulla, että Laura on tosi vanhan mummon nimi. Oijoi, ja mä kun olen aina ollut iloinen kansainvälisestä nimestäni - se on mennyt niin Italiassa kuin Amerikassa, mutta eipä taida mennä Norjassa ;)
Varsinkin alkuaikoina Norjassa nimet olivat tosi vaikeita hahmottaa pelkästään kuulon perusteella. Minun piti ainakin nähdä nimi kirjoitettuna, ja mielellään pitää vieläkin.
PoistaMiten muuten norjalaiset lausuvat nimesi, jos ovat vain nähneet sen kirjoitettuna? Läyra?
Mun toinen etunimi on just tää kirottu "Audi" :-D eli Outi. Nyt ulkomailla oon poistanu sen käytöstä, otin siis ihan vaan Elinan käyttöön, on hiukka helpompi. Sukunimikin on nykysin helppo, kun on miehen nimellä, aikasempi aiheutti pientä tapailua.
VastaaPoistaMies on just näitä Ole alkusia kaksoisnimisiä ja toi Ole on Ruotsissa jotenki tosi hankala niiden lausua. Siitä tulee joko Ola tai Olle joka aiheutta alkuunsa harmaita hiuksia miehellä. Nykysellään on hyväksyny kohtalonsa olla Olle :)
Oli muuten hitonmoinen homma miettiä nimi meidän tytölle! Mä tykkäisin tietysti perinteisistä Suomalaisista nimistä, mutta eihän ne miehen korvaan kuulosta ollenkaan hyvälle. Samoin piti karsia kaikki missä olis tupla a, u ja suurin osa missä oli o.
Paljastettakoot, jotta Siiri Sofia tuosta sit tuli ja Ruotsalaisten hämmästykseksi Suomalaisella kirjotusasulla! :-D Jostain sentään pidin kiinni..
Voisi kuvitella, että ruotsalaisten ja norjalaisten kesken ei tule ongelmia nimistä, mutta näköjään olin väärässä. Sen sijaan uskon hyvin, että "monikansallisissa" perheissä lasten nimien valita voi tuottaa tuskaa :D
PoistaHelisein, sellaista tulin vielä huikkaamaan, että blogissani on sinulle pieni tunnustus. Toivottavasti et ihan samanlaista ole vielä saanut... :)
VastaaPoistaHei ja tervehdys Oslosta! :-)
VastaaPoistaMinä tunnistun nimistä 6. Oddnya olisin veikannut mieheksi.
Norjassahan saa käsittääkseni vaihtaa etunimekseen ihan mitä haluaa. Siis nimen ei edes tarvitse olla oikea nimi, vaan mikä vaan sana kelpaa. Ainakin norjalainen mieheni väittää näin. Aika hurjaa.
Jos muuten kiinnostaa, niin olen avannut uuden kaksikielisen kirjallisuusblogin, joka keskittyy suomalaiseen ja norjalaiseen kirjallisuuteen, löytyy osoitteesta:
www.les-lue.com
Norjan nimilakiahan on muutettu vapaamielisemmäksi muutama vuosi sitten. Muistelen kuulleeni, että vanha nimilaki oli todella tiukka.
VastaaPoistaBlogisi vaikuttaa todella kiinnostavalta. Lisäsin sen myös tuohon sivupalkkiin.
Yli vuoden norjalaisia nimiä tavattua en kyllä mitenkään näistä kaikkia olisi mieltänyt naisten nimiksi. Juuri käydessäni työmatkalla Suomessa oli kyllä mielenkiintoista huomata, kuinka ensitapaamisilla ihmisten nimet painuu helposti mieleen, mutta täällä välillä ei millään.
VastaaPoistaNo tervehdys!
VastaaPoistaHeti alkuun täytyy sanoa että jo peruskoulussa pelkkä ruotsi tuotti suuria vaikeuksia, kaipa siinä oli taustalla joku typerä esi - isiltä peritty hurriviha tms., joten motivaatioita ruotsin opiskeluun ei ollut. Englanti sujuu välttävästi mutta tämä norjan kieli menee yli kuin Vaasan kone - ei mitään tajua. Minulla oli aikoinaan yksi norjalainen kaveri joka vietti kesänsä suomessa. Muutoin asusteli norjassa ja teki pääsääntöisesti laivoilla hommia. Muistan elävästi kun hän humalapäissään alkoi puhumaan norjaa, niin ei siinä auttanut kuin nyökkäillä kiltisti.(varmaan muuten rienasi meikäläistä ja minä pässi myöntelin että joo, kyllähän se varmaan näin on):D
Laitan linkin tästä sun blogista tonne Luostarin seinälle niin porukat löytävät tiensä tänne. Mukava blogi, oli oikein hauska lukea ja palaillaan!
Luettuani norjalaista kirjasarjaa rakastuin norjalaisiin nimiin ja haluaisin kovasti antaa joskus lapselle yhdeksi nimeksi Villemo...(oli miehen ja naisen nimi) onko enää norjassa käytössä? Guro on muinaisnorjalainen naisen nimi ja aika kaunis, Sigleik taas miehen nimi, vaikka ei oolutkaan listassa...
VastaaPoista