Taannoinen naimisiinmeno antoi aiheen pohtia mahdollisia nimivaihtoehtoja. Niitähän on täällä Norjassa vähän enemmän kuin Suomessa.
Kaikki suomalaisille tutut sukunimivaihtoehdot ovat käytössä myös Norjassa. Naimisiin mennessä yleisintä kuulemma edelleen on, että vaimo ottaa miehen sukunimen. Mies taas voi ottaa vaimonsa sukunimen, mutta se ei vaikuta olevan täällä sen yleisempää kuin Suomessakaan. Omien nimien pitäminen muuttumattomina on myös aika tavallista. Oman nimen ja puolison nimen yhdistäminen väliviivalla on myös mahdollista, mutta enpä muista juurikaan tällaisia sukunimiä nähneeni.
Täkäläiseen nimikulttuuriin kuuluu eräs Suomessa tuntematon asia, mellomnavn eli välinimi. En keksi sille parempaa suomennosta, koska se tosiaan ei kuulu suomalaiseen nimikulttuuriin eikä nimilainsäädäntökään sitä tunne. Välinimellä ei tarkoiteta toista etunimeä, vaan se on esimerkiksi tyttönimi tai toisen vanhemman sukunimi.
Otetaanpa esimerkiksi Mette-Marit Tjessem Høiby, eli nykyinen kruununprinsessa Mette-Marit. Hänen vanhempansa olivat aikanaan päättäneet, että tyttö saa isänsä sukunimen Høiby. Äidin sukunimestä Tjessem tuli välinimi.
Utelin mieheltä, montako sukunimiperäistä välinimeä ihmisellä voi olla. Jos vaikkapa Mette-Marit olisi mennyt naimisiin jonkun tavis-Nordmannin kanssa ja ottanut tämän sukunimen, voisiko hänellä olla väliniminä sekä Tjessem että Høiby vai olisiko tässä tilanteessa tavallista jättää entinen välinimi, Tjessem, kokonaan pois. Mies ei osannut vastata, minkä tulkisen niin, että mitään normaalikäytäntöä ei taida olla.
Nimien arkikäyttökin vaihtelee. Suurella osalla norjalaisista tuntuu olevan välinimi, mutta kaikki eivät sitä arkena käytä. Toisaalta törmää naisiin, jotka monessa tilanteessa käyttävät tyttönimeään eli nykyistä välinimeä kuin se olisi edelleen sukunimi
Norjan nimilainsäädäntö on nykyään varsin vapaamielinen, joten varsinkin välinimiä on helppo vaihtaa tai ottaa lisää muutenkin kuin naimisiinmenon yhteydessä. Toisaalta nimillä voi myös taktikoida, kun lähes kaikenlaiset yhdistelmät ovat mahdollisia. Entiset naapurimme, norjalainen vaimo ja eteläamerikkalainen mies, olivat päätyneet ilmeisen käytännölliseen ratkaisuun. Molemmilla oli sukunimenä vaimon norjalainen nimi ja välinimenä miehen ulkomaalainen nimi. Perheen lapset olivat sitten saaneet saman nimiyhdistelmän. Välinimeä ei ole mikään pakko käyttää esimerkiksi töitä hakiessa, ja mies olikin kuulemma alkanut menestymään sillä alalla paremmin norjalaisen sukunimen turvin.
Näistä lähtökohdista minäkin ryhdyin miettimään nimikysymystä. Täytyy sanoa, että jos asuisin Suomessa, en tuskin olisi uhrannut asialle kovin montaa ajatusta. Nimen muutokseen ei olisi ollut tarvetta. Ulkomaalaisena Norjassa taas tilanne on erilainen. Ei-norjalainen nimi saattaa olla hankala lausua tai muistaa ja ulkomaalainen nimi voi tutkitusti haitata myös työnhaussa.
Kaksoisnimeä en missään tapauksessa halunnut. Sehän se vasta olisikin hankala käytössä. Miehen kanssa keskustelin asiasta ja täkäläisistä käytännöistä, ja hänen mielestään omasta sukunimestäni kokonaan luopuminen olisi ollut outoa. Lopputuloksena oli, että päädyin tähän perinorjalaiseen vaihtoehtoon, "oman" välinimen ja "miehen" sukunimen yhdistelmään. Siis tyyppiä Heli Suomalainen Nordmann, ilman väliviivaa.
***
Avioliiton ja nimenmuutoksen päivittyminen Norjan rekistereihin kesti aikansa ja huomasin sen tapahtuneen, kun verkkopankissa eräänä päivänä näkyi uusi nimi. Ja väärin kirjoitettu etunimi. Helo. Henkilötiedot päivittyvät pankin järjestelmiin automaattisesti väestörekisteristä, joten jäljet johtivat sylttytehtaalle. Soitin saman tien väestörekisteriin ärrinmurrin-puhelun. Virkailija vakuutteli, että kaikki tiedot oli kirjattu oikein ja etunimen kirjoitusasu oli Heli. Hah! Jostain syystä kuitenkin parin päivän kuluttua verkkopankissa nimi näkyi oikein kirjoitettuna.
Oma lukunsa sitten on Suomen väestötietojärjestelmä, joka ei ymmärrä välinimeä vaan kirjaa sen samalle riville etunimien kanssa.
Kaikki suomalaisille tutut sukunimivaihtoehdot ovat käytössä myös Norjassa. Naimisiin mennessä yleisintä kuulemma edelleen on, että vaimo ottaa miehen sukunimen. Mies taas voi ottaa vaimonsa sukunimen, mutta se ei vaikuta olevan täällä sen yleisempää kuin Suomessakaan. Omien nimien pitäminen muuttumattomina on myös aika tavallista. Oman nimen ja puolison nimen yhdistäminen väliviivalla on myös mahdollista, mutta enpä muista juurikaan tällaisia sukunimiä nähneeni.
Täkäläiseen nimikulttuuriin kuuluu eräs Suomessa tuntematon asia, mellomnavn eli välinimi. En keksi sille parempaa suomennosta, koska se tosiaan ei kuulu suomalaiseen nimikulttuuriin eikä nimilainsäädäntökään sitä tunne. Välinimellä ei tarkoiteta toista etunimeä, vaan se on esimerkiksi tyttönimi tai toisen vanhemman sukunimi.
Otetaanpa esimerkiksi Mette-Marit Tjessem Høiby, eli nykyinen kruununprinsessa Mette-Marit. Hänen vanhempansa olivat aikanaan päättäneet, että tyttö saa isänsä sukunimen Høiby. Äidin sukunimestä Tjessem tuli välinimi.
Utelin mieheltä, montako sukunimiperäistä välinimeä ihmisellä voi olla. Jos vaikkapa Mette-Marit olisi mennyt naimisiin jonkun tavis-Nordmannin kanssa ja ottanut tämän sukunimen, voisiko hänellä olla väliniminä sekä Tjessem että Høiby vai olisiko tässä tilanteessa tavallista jättää entinen välinimi, Tjessem, kokonaan pois. Mies ei osannut vastata, minkä tulkisen niin, että mitään normaalikäytäntöä ei taida olla.
Nimien arkikäyttökin vaihtelee. Suurella osalla norjalaisista tuntuu olevan välinimi, mutta kaikki eivät sitä arkena käytä. Toisaalta törmää naisiin, jotka monessa tilanteessa käyttävät tyttönimeään eli nykyistä välinimeä kuin se olisi edelleen sukunimi
Norjan nimilainsäädäntö on nykyään varsin vapaamielinen, joten varsinkin välinimiä on helppo vaihtaa tai ottaa lisää muutenkin kuin naimisiinmenon yhteydessä. Toisaalta nimillä voi myös taktikoida, kun lähes kaikenlaiset yhdistelmät ovat mahdollisia. Entiset naapurimme, norjalainen vaimo ja eteläamerikkalainen mies, olivat päätyneet ilmeisen käytännölliseen ratkaisuun. Molemmilla oli sukunimenä vaimon norjalainen nimi ja välinimenä miehen ulkomaalainen nimi. Perheen lapset olivat sitten saaneet saman nimiyhdistelmän. Välinimeä ei ole mikään pakko käyttää esimerkiksi töitä hakiessa, ja mies olikin kuulemma alkanut menestymään sillä alalla paremmin norjalaisen sukunimen turvin.
Näistä lähtökohdista minäkin ryhdyin miettimään nimikysymystä. Täytyy sanoa, että jos asuisin Suomessa, en tuskin olisi uhrannut asialle kovin montaa ajatusta. Nimen muutokseen ei olisi ollut tarvetta. Ulkomaalaisena Norjassa taas tilanne on erilainen. Ei-norjalainen nimi saattaa olla hankala lausua tai muistaa ja ulkomaalainen nimi voi tutkitusti haitata myös työnhaussa.
Kaksoisnimeä en missään tapauksessa halunnut. Sehän se vasta olisikin hankala käytössä. Miehen kanssa keskustelin asiasta ja täkäläisistä käytännöistä, ja hänen mielestään omasta sukunimestäni kokonaan luopuminen olisi ollut outoa. Lopputuloksena oli, että päädyin tähän perinorjalaiseen vaihtoehtoon, "oman" välinimen ja "miehen" sukunimen yhdistelmään. Siis tyyppiä Heli Suomalainen Nordmann, ilman väliviivaa.
***
Avioliiton ja nimenmuutoksen päivittyminen Norjan rekistereihin kesti aikansa ja huomasin sen tapahtuneen, kun verkkopankissa eräänä päivänä näkyi uusi nimi. Ja väärin kirjoitettu etunimi. Helo. Henkilötiedot päivittyvät pankin järjestelmiin automaattisesti väestörekisteristä, joten jäljet johtivat sylttytehtaalle. Soitin saman tien väestörekisteriin ärrinmurrin-puhelun. Virkailija vakuutteli, että kaikki tiedot oli kirjattu oikein ja etunimen kirjoitusasu oli Heli. Hah! Jostain syystä kuitenkin parin päivän kuluttua verkkopankissa nimi näkyi oikein kirjoitettuna.
Oma lukunsa sitten on Suomen väestötietojärjestelmä, joka ei ymmärrä välinimeä vaan kirjaa sen samalle riville etunimien kanssa.
Nämä ovat tosi mielenkiintoisia ja hauskoja juttua, mitä kerrot sieltä 'naapurista'. Kiitokset sulle, 'Helo' ! :)
VastaaPoista"It sounds greeting", totesi joku tuosta kirjoitusvirheestä, kun sitä ihmettelin. Nimenmuutoksen rekisteröintiä odotellessa murjaisin muuten ihan ääneen vitsin, että katsotaanpa, ovatko norjalaiset osanneet kirjoittaa kaikki nimet oikein. Ilmeisesti olen täällä asuessa oppinut jo jotain :p
PoistaMä oon miettinyt usein tuota norjalaisten nimi juttua, koska näin suomalaisestä näkökulmasta ne ovat ihmeellisiä. Miljoona 'epämääräistä' sukunimeä ja sitten vielä etunimet siihen päälle. Osaatko sanoa, miksi (ainakin toisinaan) norjalaiset käyttävät kahta etunimeä, vaikka niitä ei olisi yhdistetty väliviivalla?
VastaaPoistaSehän siinä onkin, että suomalainen ei ymmärrä, etteivät ne kaikki sukunimen näköiset olekaan kyseisen henkilön sukunimiä, ainoastaan se viimeinen. Enpä osaa sanoa, mikä tuon monen etunimen käyttämisen syynä on. Ja toisaalta todella monella on vain yksi etunimi. Etunimistä voisi tehdä joskus ihan oman postauksensa.
PoistaOtin mieheni nimen ja jatin omani pois kokonaan, mutta vain siksi, etta se lausuttiin ja kirjoitettiinkin aina vaarin! Minulla ja tytøillani on kaikilla kolme etunimea ( Suomessahan hyvinkin tavallista) ja niita sita taalla on kummasteltu jatkuvasti. Mellomnavn-kaytantø on erikoinen. Eras ystavattareni oli nimeltaan (fiktiivisesti) Lotta Olsen. Nyt hanen nimensa on Lotta Dahle Karlsen, eli mellomnavn on nyt aidin tyttønimi ja sukunimi miehen nimi.
VastaaPoistaMinunkin suomalainen sukunimeni tuntui olevan ylivoimaisen vaikea norjalaisille. Mellomnavn taitaa olla se, joka valitaan joskus vähän mielialan mukaan. Mitä oman identiteetin osaa halutaan tuoda esille, ehkäpä.
Poistamielenkiintonen blogi kuvia kaipaisin:)
VastaaPoistaKiitos! Kuvilla on valitettava taipumus unohtua, kun innostun kirjoittamaan. Mutta katsotaan...
PoistaJuu nämä nimijutut on täällä kyllä kummia. Mun poikaystävällä on sama etunimi kuin hänen isällään ja toisena nimenä miltei äitinsä nimi (Magna - Magne) ja sitten sukunimi. Mulle tuo kuulostaa jo miltei kiroukselta. En olisi ainakaan halunnut äitini nimeä, saati miltei isän nimeä toiseksi nimeksi. Ja jos me joku päivä eksyttäisiin naimisiin niin yhtenä vaihtoehtona voisi olla meidän molempien sukunimet + poikaystävällä vielä välinimi, koska se on pakko olla jotta hänet erottaa isästään... :-D
VastaaPoistaEikun Magny olikin tuo naisversio välinimestä.. T. Kirjoituspaussin paikka :)
PoistaOnpas erikoinen ratkaisu, että lapsesta on tehty sekä isänsä että (melkein) äitinsä kaima =)
PoistaJuu nama nimiasiat ovat erikoisia taalla. Ja kiva toi sun Helo suomalainen nordman;)
VastaaPoistaOliskohan pitänyt antaa sen olla niin...? :P No ehkei kuitenkaan.
PoistaAika jännää, että Norjassakin on tuo välinimi, olen käsittänyt, että Espanjassa ja latinalaisissa maissa muutenkin käytetään noita välinimiä myös. Suomessa olen törmännyt sekä tuttujen että asiakkaiden kautta siihen, että jotkut muodostavat omista sukunimistään uuden yhteisen nimen. Suomessahan nimilait ovat tosi tiukkoja, joten vaikeaahan sellaisen olisi yleistyä, mutta jännää niiden kohdalla, jotka siinä onnistuvat. Siten voi perheelle luoda uudenlaista yhteisyyden tuntua, kun kaikilla on sama nimi, jota ei muilla ole.
VastaaPoistaNimilait perustuvat nimikulttuuriin, ja Suomessa välinimiä ei ole koskaan käytetty. Ennen muinoin ihmisillä oli patronyymi, mutta sukunimien yleistyminen syrjäytti sen. Sekään ei siis ollut sama asia kuin välinimi.
PoistaMuistelen lukeneeni aika äskettäin, että Suomessa maahanmuuttajien erilainen nimikulttuuri on alkanut tuottaa päänvaivaa viranomaisille, kun ihmisillä ei olekaan suomalaisen standardin mukainen etunimi+sukunimi-yhdistelmä.
Onnea :-)! Uudessa työssäni, Kautokeinossa, on haastavaa, kun saamelaisilla saattaa olla kolmekin etunimeä ja ne kaksi sukunimeä. Puhelimessa joudun moneen kertaan kysymään nimeä uudestaan ja uudestaan, koska ne pitää kirjata lääkäripäivystyksessä. Oman lisämausteensa tuo minulle vielä uusi saamenkielinen ääntämys. Sitten siinä ihmetellään, kun ihmisen etunimi on Sara (suomal. Saara) ja sukunimi Sara :-D!!
VastaaPoistaSaamelaiset nimet varmasti tuovat ihan oman lisänsä tähän sekamelskaan :D Sinähän voisitkin vaikka kirjoittaa jotain saamelaisten nimikulttuurista. Siitä olisi mielenkiintoista lukea.
PoistaPojan syntymän jälkeen rekisteröidessämme hänelle nimeä, jotenkin hämäännyin näissä nimiasioissa... Kirjoitin pojan toisen etunimen planketin kohtaan 'mellonnavn'. Eivät olleet väestörekisterissä onneksi hyväksyneet Olavia välinimeksi :)
VastaaPoistaTunnistivat sitten Olavin etunimeksi ja onhan se melkein sama kuin norjalainen vastineensa. Täkäläinen nimilaki muuten sanoo, että välinimeksi kelpaa nimi, joka voi olla myös sukunimi.
PoistaOmalle kohdalle nimikommellus sattui pankkitiliä avatessa, huolimatta siitä, että silloin todisteksi on pitänyt antaa passi eikä vain esim. itse kirjoittaa nimeä lomakkeeseen. Hassua siksikin, että tässä tapauksessa nimeksi muodostui "Matti Meikäläinen"-tyyppinen nimi.. ei sitten yhtään ihmetyttänyt, että voiko ihmisellä oikeasti olla sellainen sukunimi.
VastaaPoistaLisäksi oma väliviivayhdisteinen etunimi tuntuu olevan norjalaisille aika vaikea ymmärtää.