Yhteiskunta hoitaa

Tässä eräänä päivänä töissä talouspäällikkö ilmestyi luokseni.
- Heli, sinun kesälomastasi...
- Yksi viikko heinäkuussa, niin kuin taisin jo sanoa.
- Ei vaan kolme viikkoa. Voimme jakaa pidätyksen palkastasi vaikka kolmelle kuulle.
- TÄH???!!!

Sitten ryhdyttiin vääntämään rautalangasta kumpikin, että miten tämä asia nyt oikein menee. Ehdin ansaita tälle vuodelle viikon loman, se oli tarkistettu jo aiemmin. Kaikki muu lomailu ja vapaiden pitäminen olisi palkatonta, enkä ole suunnitellut pitäväni palkatonta lomaa muutamaa silloin tällöin tarpeeseen tulevaa vapaapäivää lukuunottamatta. Lain mukaan kaikilla on halutessaan oikeus pitää lomaa viisi viikkoa vuodessa riippumatta siitä, paljonko palkallista lomaa on ansaittu. Jippo onkin siinä, että ansaitun loman ylimenevä osuus on palkatonta.

Talouspäällikön käsityksen mukaan kolmen viikon loma on minimiaika, eikä lyhyempää lomaa ole luvallista pitää. Ja tässäkin tapauksessa ansaitun loman ylimenevä osuus on palkatonta. Tämän kuullessani iski hetkellinen kauhistus, kun ajattelin puolen kuun palkan menetystä.

Sitten ryhdyin vastarintaan.

Eihän minua voida pakottaa palkattomalle kesälomalle! Muistelin, että edeltäjänikin sanoi pitäneensä vain parin päivän loman, kun ei enempää ollut ansainnut. Tämä on uusi sääntö, tullut vasta tänä vuonna, selitti talouspäällikkö. Kun vaadin saada nähdä mustaa valkoisella, että asia on näin, minulle esiteltiin jostakin tullut sähköposti, jossa tosiaankin näin sanottiin. Mutta sitten aloimme lukea tekstiä eteenpäin ja sieltä löytyi poikkeukset sääntöön. Jos työntekijä on tullut töihin kesken edellisen vuoden vapaalta tai opiskelusta, sääntöä ei tarvitse noudattaa. Jos taas hän on siirtynyt työnantajalta toiselle ja on ollut koko vuoden töissä, pakkoloma on pidettävä edellisen työnantajan maksaman lomarahan turvin mutta ilman loma-ajan palkkaa.

Sieltähän se porsaanreikä löytyi, sillä minä en ollut töissä kuin puolet viime vuodesta. En joudu palkattomalle lomalle. Onhan se hienoa, että lainsäätäjä pitää työntekijöiden puolta, mutta toisaalta tässä on melkoinen holhouksen maku. Jos joku täyttä lomaa ansaitsematon haluaa pitää vain lyhyen loman, eikö sitä pitäisi sallia? Vai eivätkö ihmiset ymmärrä omaa parastaan? Kas kun ei sitten tarjota jotakin sosiaalitukea niille, jotka pitävät lakisääteistä palkatonta lomaa. Vai olisiko sellaista saatavilla?

Toinen norjalaisen ajattelutavan erikoisuus nousi esiin, kun viime viikolla lääkärilläkäynnin jälkeen tavailin sairauslomapapereita. Niitä oli oikein kolmen sivun verran. Itse sain pitää yhden, kaksi muuta piti antaa työnantajalle ja niistä toiseen piti vielä rastittaa muutama ruutu. Käytin taas miestä sanakirjan korvikkeena papereita lukiessani. Kun riittävästi kyselin ja ihmettelin, että mitä tuokin tarkoittaa ja tuo ja tämä, niin lopuksi mies totesi, ettei sitä paperia ole tarkoituskaan tavallisen ihmisen ymmärtää. Laitat vain ne rastit paikoilleen ja allekirjoitat paperin ja annat eteenpäin. Järjestelmä kyllä hoitaa asian kuntoon. 

Se täällä joskus ihmetyttää, että järjestelmä, siis yhteiskunta, hoitaa kaikenlaiset asiat, ja itse ei oikeastaan tarvitse huolehtia ja ottaa vastuuta juuri mistään, jos ei halua. Jos norjalaiset itse elävät yhteiskunta hoitaa -ajattelutavan mukaisesti, miten maahanmuuttaja voisi potkia tutkainta vastaan?