Kansallispukuja koirilleNorjan kansallispäivään 17. toukokuuta valmistautuminen alkoi hyvissä ajoin. Ainakin jos lehtiin oli uskomista, niin kunnon norjalainen kaivaa kansallispukunsa esille - tai hankkii sellaisen, jos sitä ei vielä jostakin kumman syystä omista - kiillottaa pöytähopeat ja ostaa makkarat valmiiksi hotdogeja varten.
Postilaatikkoonkin alkoi muutamia päiviä ennen juhlapäivää tulla lisätietoa paikallisista juhlimismahdollisuuksista: lähikoulun paraati heti aamulla, hotellin järjestämä barbeque ja pisteenä iin päälle rivitaloyhtiön iltapäivällä organisoima kulkue, johon toivottiin kunkin osallistujan ottavan mukaan vapaavalintainen soitin, sekä sen päätteeksi jalkapallo-ottelu. Mikä vielä puuttuisi norjalaisista stereotypioista? Ei ihan äkkiä tule mieleen, jos kaikenlaiset suksiin liittyvät jutut unohdetaan.
Naapurin nuoriso valmistautuu bilettämäänKansallispäivänä lapset saavat paljon huomiota, mutta koska me vietimme päivää aikuisten kesken - joista toinen on ulkomaalainen ja toinen kansallispäivän perinteet ei niin vakavasti ottava norjalainen - jätimme tällä kertaa paraatit ja muun suuren juhlahumun väliin ja juhlistimme vapaapäivää nukkumalla aamulla pitkään. Paraatia katsomaan lähteminen taas olisi edellyttänyt suhteellisen aikaista herätystä.
Kansallispäivän aamu sai miehen huomaamaan nykyisessä asunnossa ja asuinpaikassa aivan uuden hyvän puolen, jota minä Norjassa vasta lyhyehkön aikaa asuneena en ollut osannut tiedostaa. Tämä oli kuulemma ensimmäinen kansallispäivän aamu vuosikausiin, kun mies ei herännyt paraatin ja soittokunnan aiheuttamaan meluun, kunnialaukauksiin tai muuhun vastaavaan häiriöön.
LiputuspäiväLikapyykkikori pursusi yli äyräidensä siinä määrin, että päätin pestä koneellisen. Sen verran ajankohta arvelutti, että varmuuden vuoksi kysyin mieheltä, mahtaisiko olla pyhäinhäväistys viedä pyykit ulos kuivumaan. Siis antaa naapureiden nähdä, että meillä tehdään tänään jotain aivan arkipäiväisiä askareita. Miehen arvion mukaan pyykkien levittely kaiken kansan nähtäväksi kansallispäivänä saattaisi aiheuttaa naapureille närästystä, joten tällä kertaa ne jäivät sitten sisätiloihin kuivumaan.
Sen verran onnistuimme kuitenkin erottumaan naapurustosta, että meidän parvekkeellamme ei ollut Norjan lippua, niin kuin kaikilla muilla tämän talon asukkailla. Ilmeisesti tämä virhe ei kuitenkaan ole täysin anteeksiantamaton, koska muiden talojen parvekkeita tarkastellessa ei niilläkään aivan kaikilla lippua ollut.
Ihan koko päivää emme viettäneet neljän seinän sisällä, vaan lähdimme ulos syömään siinä vaiheessa iltapäivää, kun miehen arvion mukaan julkisella paikalla saattoi taas näyttäytyä ilman kansallispukua tai tummaa pukua ja kravattia.
No huhhuh, en tiennyt että sitä vietetään oikein noin "sääntöjen mukaan"! Mulle sopii kyllä paremmin meidän suomalaisten tapa istua vaan kotona ja katsella kateellisena, ja arvostellen, linnanjuhlia ;-)
VastaaPoistaSoile, kansallispäivä on täällä iloinen mutta vakavasti otettava juhla ;)
VastaaPoistaOih. Norjan kansallispäivä on tosiaan spesiaalijuttu, joka tuli Norjassa asuessa vähän yllärinä kun oli Suomessa tottunut vaan Linnan juhlien toljotteluun itsenäisyyspäivänä. :)
VastaaPoistaVähän kuin vappu Suomessa, mutta ei ihan, koska porukka ravaa bunadit pääällä, nuoretkin. Meillä tuli asunnossa jopa Norjan lippu mukana kansallispäivää varten, mutta emme mokomat koskaan laittaneet sitä kansallispäivänä liehumaan parvekkeella. Mukava kuulla, että on muitakin luopioita... :D
Meillä oli jopa lippu, kun sellainen saatiin miehen mummulta. Meillä on myös Suomen lippu, sellaisen oli miehen äiti jostain löytänyt :D
VastaaPoistaNaapurien liputus sai meidätkin harkitsemaan oman lipun hankkimista, täytyy myöntää... Ettei liikaa pistettäisi silmään ;)
VastaaPoista