tiistai 28. syyskuuta 2010

Kauniit ja rohkeat

Ryhdyin taannoin käymään kuntokeskuksessa, silloin tällöin ohjatuilla tunneilla ja tähän mennessä vähän ahkerammin siellä punttisalin puolella. Kävin jossain vaiheessa samanlaisessa paikassa myös Helsingissä ja jotenkin ovat silmään pistäneet tietyt erot.

Paikat ovat ulkoisesti aika samanlaiset. Itse asiassa sekä se helsinkiläinen että nykyinen paikka kuuluvat samaan ketjuun, joten tarjonta on molemmissa paikoissa saman konseptin mukainen. Eron huomaakin, kun katselee ihmisiä.

Täällä on kuntoilijoilla huomattavasti suurempi ikäjakauma kuin Helsingissä. Kuntosalin puolella näkee huomattavan paljon yli 50-vuotiaita ja vanhimmat ovat varmasti ylittäneet 70 vuoden virstanpylvään. Joukkoon kuuluu sekä miehiä että naisia. Jostakin syystä tämä ryhmä tuntui puuttuvan Helsingissä lähes kokonaan.

Ja kaiken lisäksi ihmiset, erityisesti ne myöhäiskeski-ikäiset, tuntuvat olevat varsin hyvässä kunnossa. Vähiten timmissä kunnossa olevat ovat nuorehkoja naisia, joilla mahdollisesti tarkoituksena on pudottaa painoa. Ja valtaosalla naisista ovat myös varusteet viimeisen päälle trendien mukaiset - kunnosta riippumatta.

Ehkä tässä taas Bærumin näkökulma vääristää yleiskuvaa, mutta vaikutelma on kuin olisi eksynyt kauniiden ja rohkeiden valtakuntaan. Tai ainakin menestyksekkäiden, sillä kaipa hoikkuus, lihaksikkuus ja trendivermeet ovat yksi menestyksen mitta. Ainakin ulkoinen sellainen.

Täällä vaikutelma on muutenkin usein sellainen, että julkisivun on oltava kunnossa. Kalliita autoja, hienoja taloja, muotivaatteita. Se mitä on julkisivun takana, pidetään piilossa. Kuulemma ei ole korrektia mainita ääneen, jos elämässä on epätäydellisyyksiä. Ne pidetään poissa näkyviltä varsinkin jos niitä ei voi korjata.

***
Tähän olisi sopinut kuvitukseksi vaikkapa mummoikäinen rouvashenkilö vetämässä leukaa kuntosalilla, mutta kuvan ottaminen olisi ehkä herättänyt yleistä pahennusta. Kuvauskohde olisi kyllä löytynyt - jos ei ihan mainitunlaista niin jotakin samaan tyyliin.

8 kommenttia:

  1. Heh, täytyypä verrata kokemuksia kun tässä joskus talven tullen ehkä ja mahdollisesti liityn paikalliselle salille. Vielä en ole raaskinut, syysaurinko kun on paistanut niin kirkkaalta taivaalta viime päivät!

    VastaaPoista
  2. Siloisuus on hyvä havainto. Puuttuu suomalaiset näkyvillä olevat rosot, se arpisuus ja voima.
    Täällä ei kviklunsjin syömisestä ja pääsiäisrituaaleista tehdä pilkkaa.
    Vaikka tykkään kovasti Norjasta ja norjalaisuudesta, niin juuri se pienoinen teennäisyys joskus harmittaa ja itseironian puute.
    Tasavertaisuus , niin että kuntosalillakin on kaiken ikäisiä,on iso plussa.
    Meilläkin kalastajakylässä ja läheisessä kuntakeskuksessa tapahtumat, mukaan lukien ns. biletys ja illanistujaiset ovat rajattomia. Kaikki vaan mukaan.
    Se nyt on eri asia miten itsekukin tykkää tästä pohjoisen
    kantrisvingipakkosyötöstä.
    Välitilinpäätöksenä kiitokset tähänastisista Bærum/Oslo havainnoinnistasi :)

    VastaaPoista
  3. En siis mitenkään kritisoi sitä, että eläkeikäiset käyvät kuntosalilla. Mutta miksi tässä näyttää olevan niin iso ero Suomen ja Norjan välillä? Suomessa tuon ikäiset vetävät tuulipuvun päälle ja lähtevät ulos (sauva)kävelemään, mitä sitten täällä ei juurikaan näe.

    Avletto, olet tosiaan oikeassa siinä, että itseironiaa ei täällä viljellä. Kukaan ei kerro kaskuja, joissa olisi kertoja itse (tai edes joku tuttu) pääosassa.

    VastaaPoista
  4. Moikka!

    Mähän liityin myös samaiseen kuntoklubiin. Yksi syy liittymiseeni oli, että salilla näkyi olevan hyvin monenlaisia ihmisiä. Suomessa on välillä ärsyttänyt käydä missään salilla, kun tuntuu että pitäisi olla joku 25 v elämäntapajumppaaja viimeisen päälle timmissä kunnossa, että ei täysin poikkeaisi joukosta. Mummot, maahanmuuttajat ja pullukkalaiset laihduttajat näiden himotreenareiden joukossa tekivät salista minusta inhimillisemmän :) Lähdetkös joskus kanssani salille?

    Yhdyn täysin tuohon mainintaanne norjalaisten itseironian puutteesta ja julkisivun kiillotuksesta. Toisaalta ei tekisi suomalaisille ollenkaan pahaa pieni terve itsetunnon kohotus melkein asiassa kuin asiassa. Eikä se ainainen valituskaan kivalta kuulosta :)

    VastaaPoista
  5. Hih. Taitaa olla tuttu paikka minulle toi sali. Storesentterissä? Voi siellä oli hyviä jumppia ja hyvä lapsiparkki:) Sai raskauskilot kyytiä ja mieli piristyi.
    En kyllä yhtään muista minkälaista porukkaa siellä silloin 8v sitten kävi.
    Mun mielestä norskit on vähän kuin pikku-jenkkejä. Sellaista smaltalkkia jne. Kysyvät mitä kuuluu, mutta tuntuu ettei niitä oikeesti kiinnosta. Ja totta toi että vehkeet pitää olla vimpan päälle:) Kiva kuulla Baerumin kuulumisia:)

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa tutulta...Venäjällä kuntosalilla käynti on välillä yhtä tuskaa, mikäli hikoilet, käytät normaalivarusteita, urheilet etkä vain vaella salia ympäriinsä ja puhu kännykkään personal trainer perässäsi ja sullo lopuksi Guccin trendiglitterivermeitäsi Vuittonin nahkalaukkuun...

    VastaaPoista
  7. Teresa, lähdetään vaan salille yhdessä!

    Kalastajamuija, taidat tosiaan tuntea paikan.

    Naatuska, kännykkä kädessä treenaavia näkyy täälläkin.

    VastaaPoista
  8. Nyt teille kaikille hyvä kirjavinkki suomalaisista perhe-elämän kiemuroista. Aika rajua tekstiä. Siinä käsitellään myös kuntosaliasiota, tosin miesnäkökulmasta.
    Miina Supisen "Liha tottelee kuria" WSOY on minusta mukavan rakenteita riisuva, mutta kuitenkin hyväntahtoinen ja ymmärtävä, ei ollenkaan ahdistava.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...