perjantai 1. huhtikuuta 2016

Ajatuksia sairasvuoteelta

Flunssa iski ja olen sairaslomaillut koko pääsiäisen jälkeisen viikon. Huomattavan määrän nenäliinoja ja kuumaa mehua kuluttaessani on parikin kertaa käynyt mielessä, että onpa hyvä ettei tarvitse lähteä lääkärin vastaanotolle sairaslomaa hakemaan. Oma ilmoitus työnantajalle riittää aika pitkälle.

Julkisen sektorin työpaikassani saa sairaslomailla omalla ilmoituksella peräti kahdeksan päivää kerrallaan. Töissä pitää toki olla taas tietty aika ennen seuraavaa sairaslomaputkea, ja vuositasollakin on kiintiö, jota ei voi ylittää - ja oletan, että usein toistuva sairastelu omalla ilmoituksella otetaan ennen pitkää hienovaraisesti puheeksi - mutta yleisesti ottaen työntekijöihin luotetaan. Viesti esimiehelle riittää, ja vastauksena tulee parane pian -toivotus ilman sen kummempia kysymyksiä taudin laadusta. 

Sairaslomailun helppouden huomaa siitä, että työpaikallani ei juurikaan näy nuhaisia ja yskäisiä ihmisiä. Itse olen jopa joskus saanut ystävällisen kehotuksen jäädä kaikessa rauhassa kotiin sairastamaan, kun olen ihan pienen pienessä flunssassa eli suomalaisen käsityksen mukaan täysin toimistotyökykyisenä tullut töihin nenäliinapaketin kanssa. 

Toisenlaisiakin käytäntöjä on nähty. Aiemmassa työpaikassani, yksityisessä pikkufirmassa, omalla ilmoituksella sai sairastaa kolme päivää, ja asiasta esimiehelle ilmoittaessa tämä epäluuloaan juurikaan peittelemättä pyrki puhelimessa ties mitä kysymyksiä tekemällä selvittämään, onko työntekijä ihan oikeasti sairas. Siellä tultiin töihin flunssassa eikä kiireisinä aikoina sairastamista katsottu hyvällä - ja säännöt eivät olleet samat kaikille työntekijöille. 

Norjan työelämän rentoudesta suomalaiseen verrattuna kuulee usein mainittavan. Norjalaisten sanotaan myös jäävän suomalaisia helpommin sairaslomalle. Molemmissa lienee huomattavia eroja työpaikasta, sen säännöistä ja työilmapiiristä, riippuen. Tosin aika ajoin uutisoidaan tilastoista, joiden mukaan Norjassa yleisesti ottaen sairaslomaillaan enemmän kuin naapurimaissa. Joskus kuulee juttuja ihmisistä, jotka ovat vuoden sairaslomalla - maksimiaika ilman että tulotaso laskee - täysin työkyvyttöminä mutta yllättävän aktiivista elämää viettäen. Myös toimeentulotuella eläviä työikäisiä on huomattavan paljon. Hyvän sosiaaliturvan epäillään kannustavan kotona työttömänä tai pitkään sairaslomalla olemiseen myös silloin, kun muitakin vaihtoehtoja olisi. 

Olen kuullut kerrottavan, miten jossakin paikassa viikonloppuna työvuorossa olevat sairastuvat yleisesti perjantaina, jos viikonlopuksi on luvassa kaunista säätä. Minun työkaverini taas eivät sääntöjen väljyydestä huolimatta vaikuta ainakaan silmämääräisesti arvioiden olevan erityisen ahkeria sairaslomailijoita. Hyvä työilmapiiri (kyselyjenkin mukaan) todennäköisesti vähentää ns. tarpeettomia sairaspoissaoloja. 

Omasta puolestani voin sanoa, että viikko kotona nenäliinapaketti seuralaisenani alkaa riittää. Naapurien tekemiset on jo havainnoitu kissoja myöten, ja telkkarista ei tule mitään järkevää.

10 kommenttia:

  1. Joo Norjassa on noi asiat hyvin. Ja sitten siella voi tehda vaikka 50% tyøaikaa jos ei ihan kokoaikaa pysty (esim. raskaudenaikana). Tosin tuntui kun siella tøissa oli etta joulun alla ihmiset oli ihmeellisesti kipeina ja kevaalla kun tuli kauniit ilmat niin myøs silloin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osittainen sairasloma on tosiaan hyvä keksintö. Sehän mahdollistaa myös vähittäisen töihinpaluun, jos on vaikkapa tarve testata, miten kunto kestää.

      Poista
  2. On se kumma homma kun mie taas en meinaa saaha miehekettä jäämään kottiin kuumeessakaan, se kun ei niin millään jättäisi yhtäkään työpäivää välistä. Se on kylläkin juuri sanonut, että lääkärillä ei hirveän usein tarvitse rampata sairauslomaketta hakemassa, minkä vuoksi se ihmettelikin Suomessa sitä, että esimiehen ollessa poissa jouduin käydä hakemassa sunnuntaina ensiavusta sairaanhoitajalta sairaanpaperit. Ja minulla oli vaan kuumetta. :D Toki olen kyllä myös kuullut, että nämä sairauslomakäytännöt vaihtelee suuresti eri työpaikkojen välillä Norjassa, mikä sääntö-Suomessa varttuneen silmin tuntuu ihan hölmöltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjalaisetkin on keskenään erilaisia ;) Ja kun virallisiin sairaslomasääntöihin lisätään se, millainen on kunkin työnantajan oma säännöstö ja vielä se, mitä yksittäiset esimiehet vaativat alaisiltaan, niin tuleehan siinä vaihtelua laidasta laitaan.

      Poista
  3. Minä olen ollut nyt todella pitkään sairaslomalla ja kuulun juuri siihen joukkoon, joka päällisin puolin elää täyttä elämää, mutta on työkyvytön. Ei mikään mukava tilanne, enkä usko, että kukaan siihen turhaan itseään pistää.
    Sosiaaliturvaan liittyvät säännöt ovat Norjassa sellaiset, että apua ei (sairaspäivärahan lisäksi) saa, ennenkuin sairaslomalla on ollut sen vuoden. Mikäli työkyky tämän jälkeen on 50% tai vähemmän tai työnantajalla ei ole antaa henkilölle sopivia tehtäviä, siirtyy henkilö ns. arbeidsavklaringspenger-tukeen. Sen aikana pohditaan mm. uudelleenkoulutusta jne.
    Mikäli työntekijä sairautensa aikana yrittää käydä töissä, katkeaa tuo vuosi, jonka mukaan lasketaan, eli tilanne usein vain pitkittyy. Olen itse tehnyt tuon virheen.
    Minulla on nyt neljättä vuotta psoriasis PPP ja nivelissä psoriasisartropatia. Käteni ovat rikki, haavoilla ja vesikelloilla, joten olen joutunut jättämään työni lääkäriasemalla ja sen jälkeen liikkeessä, jossa koetin myöskin pärjäillä.
    Minut voi nähdä lenkillä, kahvilassakin, mutta työhön en käsieni kanssa kykene. Koetamme nyt lääkäreideni kanssa miettiä tietä eteenpäin, sillä mitkään hoidot eivät ole toistaiseksi tehonneet.

    Olen itse huomannut, että sairaslomaani välillä "kadehditaan" ja sairauttani epäillään.....kunnes näytän käteni. Kukaan ei niitä huolisi! Tiedän, että en ole ainoa, joten puheita turhista sairaslomista ei kannata kuunnella. Niihin on aina syy, vaikkei se niin näkyvä olisikaan. Itse vuosia lääkäriasemalla työskennelleenä tiedän, etteivät lääkärit turhia vuoden sairaslomia kirjoita! En ainakaan tunne yhtään tapausta uraltani tai tuntemieni ihmisten joukosta.

    On hyvä muistaa, että kaikki sairaudet eivät näy ulospäin ja moni sairas koettaa viimeiseen asti pitää itsensä kivan näköisenä ja aktiivisena kykyjensä mukaan - se on mielenterveyden kannalta todella tärkeää.

    Mitä lyhyempiin sairaslomapäiviin tulee, ovat säännöt aika selvät. Egenmelding, ilmoitus sairaudesta ilman lääkärintodistusta on käytettävissä maks. 4 kertaa vuodessa ja mikäli ilmoitus tulee perjantaina, lasketaan myös la ja su sairaspäiviksi.
    Sama laki koskee kaikkia, mutta kyllähän se aika luonnollista on, että esim. päiväkodin työntekijät sairastavat virus-tauteja enemmän, kuin esim. toimistotyöntekijät. Poissaoloja tulee siellä luonnollisesti enemmän.

    On niitä varmaan lintsaajiakin, mutta suurin osa ihmisistä on kyllä aika rehellisiä - Norjassakin :)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti norjalaisistakin suurin osa on rehellisiä, siitä olen samaa mieltä. Sairaspoissaolojen naapurimaita suurempi määrä kuitenkin aina silloin tällöin näyttää nousevan keskustelunaiheeksi. Mikä siihen sitten onkaan syynä. Tarkennan sen verran tuota mainitsemaani pitkän sairasloman ja työkyvyttömyyden ja aktiivisen elämän yhtälöä, että eiväthän ne vaivat tosiaankaan aina näy päälle ja haittaa kaikenlaista tekemistä. Kysymyksiä sen sijaan herättä vaikkapa itseäni joskus vastaan tullut tapaus: 'remonttireiska' joka on täysin työkyvytön ja sairaslomalla, mutta kykenee kuitenkin tekemään itse ison remontin omassa talossaan siinä pitkän sairaslomansa aikana.

      Sairaslomasäännöt ovat selvät, mutta niissä on eroa ainakin sektorista riippuen. Sekä minä että mieheni olemme valtiollisella sektorilla, ja kummankin työpaikassa kerrallaan saa olla sairaana omalla ilmoituksella 8 päivää, vuoden aikana yhteensä 24 päivää. Sairaslomapätkien määrää ei ole rajoitettu. Se taas, että yhdellä työnantajalla sovelletaan eri sääntöjä eri työntekijöihin, ei ole tietenkään ole hyvä tapa eikä edes lain mukaista. Valitettavasti jotkut laskevat sen varaan, että työntekijät eivät tunne oikeuksiaan.

      Poista
    2. Minkähänlainen lääkäri tuollaisella remonttireiskalla oikein on?
      Nav seuraa pitkäaikaissairaita tarkkaan ja tapaamisissa/keskusteluissa heidän kanssaan on mukana myös lääkäri. Sairaslomaa annetaankin yleensä vain noin kuukausi kerrallaan, jopa syöpätapauksissa, joten mitään vuoden mittaista sairista ei voi kerralla antaa.

      Kyllähän minäkin täällä kotona kaikenlaista puuhailen, koska muuten menisi todellakin masennuksen puolelle. Päivä puutarhassa "maksaa" tosin kaksi todella kivuliasta seuraavaa päivää, jokin remonttijuttu menee pieneissä erissä pitkällä ajanjaksolla jne., mutta töissä ei tällaiseen jaksottamiseen ole mahdollisuutta, joten se ei onnistu. Kotona voin tehdä tunnin pari ja levätä sen jälkeen, töissä on tehtävä 7,5 tuntia ja seuraavana päivänä sama uudestaan.

      Minusta kurjinta sairaslomassa on juuri se, että sitä kokee itsensä "epäillyksi" ja huonoksi ihmiseksi - tuntemus, joka tulee sairauden lisäksi. Olen tehnyt töitä nuoruudesta lähtien ja tilanne on minulle uusi ja vaikea. Olen jutellut paljon muiden kroonisia sairauksia sairastavien kanssa ja he jakavat ongelmani.

      Kuten sanoin, kai niitä huijareitakin sitten on ja heillä kaverilääkärit, who knows?

      Kälyni kuoli muutama vuosi sitten syöpään ja se tuli monelle yllätyksenä - hän kun näytti niin terveeltä ja oli niin aktiivinen lähes loppuun asti (hänenkin sairauttaan epäiltiin)! Hän oli ahkera treenaaja, joten treeni ja elämänasenne antoivat hänelle pari vuotta lisää. Samalla lauloivat kuitenkin myös pahat kielet ja ne vaikenivat vasta hautajaisten jälkeen.
      Oma asenteeni on muuttunut näiden omien kokemusteni kautta, eli me emme näe koskaan koko kuvaa, vain palasia muiden elämästä.

      Virussairausten suhteen kokemukseni on lähinnä se, että liian moni tulee töihin sairaana ja tartuttaa sitten kaikki muutkin koskemalla käsillään niin ovenkahvoihin, näppäimistöihin, kahvikeittimeen jne. Korva- nenä-ja kurkkutautien klinikalla vuosia työskenneelleenä saarnaankin aina tästä asiasta! Sairaana ei pidä mennä töihin, vaan vastuu muiden terveydestä on tuolloin otettava ja poissaolojen määrää siten siis vähennettävä.

      Oli miten oli, terveenä on paljon mukavampaa, kuin yksin kotona kivuliaana! Kaipaan työtäni niin, että välillä itkettää. Aamut ovat pahimpia, sillä näen muiden ajavan työpaikoilleen.
      Sorry tämä vuodatus.....toivon vaan hartaasti, ettei kukaan näe minua tuon mainitsemasi "remonttireiskan" kaltaisena naavaajana :(

      Hyvää jatkoa viikolle!



      Poista
    3. Sitä minäkin ihmettelin, että millaiselta lääkäriltä se remonttireiska oli sairaslomansa saanut. Mutta kaipa niitä lääkäreitäkin on moneen junaan, jos on sairaslomailijoitakin.

      En usko, että minäkään kykenisin istumaan kotona viikkoja tai kuukausia mitään tekemättä, jos sairaus ei pakottaisi siihen. Parin vuoden takainen, muutaman kuukauden pituinen between-jobs -jakso todisti, että jotain säännöllistä tekemistä pitää olla - työnhaun lisäksi - ihan senkin takia, että aika kuluu paremmin. Puhumattakaan sitten pään koossa pysymisestä.

      Poista
  4. "Olen kuullut kerrottavan, miten jossakin paikassa viikonloppuna työvuorossa olevat sairastuvat yleisesti perjantaina, jos viikonlopuksi on luvassa kaunista säätä."

    Muistuu mieleeni ("pilke silmäkulmassa") päinvastainen kokemukseni kaukaa armeija-ajoilta. Maanantai-aamuisin, viikonloppuvapaan jälkeen, terveysasemalla oli pitkä jono odottamassa lääkärille. Viikon mittaan porukka tervehtyi, eikä perjantaina ollut enää ketään menossa terveysasemalle. "Uhkana" oli, että jos todettiin sairaaksi, samalla estyi pääsy viikonloppuvapaalle. Eihän sairas jaksa kotona lomailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivätköhän varusmiehet edelleen taktikoi ihan samalla tavalla. ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...