 |
| Lehtikaalipastaa - tänään päivällinen, huomenna lounas |
Työpaikan lounaskanttiinin tarjonta alkoi muutama viikko sitten tympiä siinä määrin, että päätin boikotoida sitä kunnes tarjolle tulee jotakin parempaa ja laadukkaampaa. Tai kunnes muita vaihtoehtoja ei ole - mutta ainahan niitä löytyy. Niinpä olen sittemmin kunnostautunut eväiden tekemisessä.
Ruisleipä on norjalaisille outoa, joten tottakai työkaverit olivat sen suhteen uteliaita, kun eväspaketista paljastui sitä. Ruisleipään liittyvät kysymykset olivat kuitenkin pientä sen rinnalla, millaisia uteluja muunlaiset eväät ovat herättäneet.
Norjalaisille lounas tarkoittaa yleensä leipää erilaisine päällyksineen. Leipälounasta syödään niin töissä, koulussa kuin kotonakin. Työpaikan kanttiinissa leipälounas on toinen kahdesta jokapäiväisestä vaihtoehdosta. Toinen on salaatti.
Aika usein minun kotoa tuodusta lounaspaketistani löytyy edellisen päivän päivällisen tähteitä ellen sitten ole peräti varta vasten keittänyt kasaan jotakin nopeaa ja yksinkertaista lounasruuaksi. Mielellään jotakin mikrossa lämmitettäväksi soveltuvaa, mistä päästäänkin ensimmäiseen ihmettelyn aiheeseen.
Norjalaisten mielestä lämmin ruoka on middagsmat eli päivällisruokaa, vaikka sitä syötäisiin lounaaksi. Kyllä norjalaisetkin joskus syövät lämmintä lounasta, mutta useimmille sellainen ei ole lähellekään jokapäiväistä. Leipä se on, joka norjalaisen tiellä pitää! Norjalaiset ovat toki kuulleet, että ulkomailla syödään lämmintä lounasta, ja minäkin olen ruokani äärellä saanut erinäisiä kertoja vastailla kysymyksiin suomalaisesta lounaasta. Syödäänkö Suomessa tosiaan lämmin lounas joka päivä? Töissäkin? Koulussakin? Mitä se maksaa? Siis onko työpaikkaruokalassa on joka päivä lämmintä ruokaa? Ja sitä rataa.
Myös eväitteni tarkempi koostumus herättää mielenkiintoa. Erityisesti varta vasten lounaaksi tekemäni kokkaukset ovat pääsääntöisesti kasvisruokaa, mutta myöskään päivällisen tähteet eivät välttämättä sisällä näytettä koko eilisen päivän ateriasta vaan vain kevyemmän kasvisosuuden. Toinen viime aikojen kuuma kysymys koskeekin kasvisruuan syöntiäni.
En ole kasvissyöjä mutten myöskään tarvitse lautaselleni lihaa joka päivä. Norjalaisilla tuntuu olevan asiasta erilainen näkemys. Kun lautasellani on lämmintä ruokaa, joka ei sisällä lihaa tai edes kalaa, minulta kysellään varovasti, olenko kasvissyöjä. Tai jos käy ilmi, että kyseessä ovat päivällisen tähteet, kysymys saattaa kuulua, että syötiinhän meillä myös lihaa päivällisellä, syötiinhän.
En osaa kuvitella, että kasvisruuan syöminen herättäisi Suomessa yhtä paljon kysymyksiä ja epäileviä katseita kuin täällä. Kasvissyönti tuntuu olevan jotenkin radikaalia, enkä ole edelleenkään tavannut yhtään norjalaista kasvissyöjää. Kuulemma kasvissyöjiä on myös Norjassa, mutta missä lie piilottelevat. Yksi työkavereistani sanoo olevansa kiinnostunut kasvisruuasta, mutta sekasyöjä hänkin kuitenkin on.
Edellisessä työpaikassa salaattilounaan syöminen joka päivä oli joidenkin mielestä vähän ekstreemiä, jonkinlaista terveysintoilua. Nykyisessä paikassa salaatin syöminen on normaalia mutta lämpimän kasvisruoan syöminen erikoista. Mikähän logiikka siinäkin on? Tai ehkä siinä yhdistyy jo liian monta epänorjalaista tapaa - kasvisruoka ja lämmin lounas.
Mielenkiintoista etta Suomen ja Norjan lounaskulttuuri on nain erilainen. Turkissa syödaan rannikkoalueilla ja muutenkin paljon kasvisruokaa mutta etta joku on kasvissyöja on perin kummallista, kai han syö sentaan kalaa, enta kanaa, eihan se ole kuitenkaan punaista lihaa :D? Edellisessa työpaikassa suomalaisten tuomat lounasruuat kiinnostivat, tosin myös kummastuttivat silla moni turkkilainen tilaa lounaan ulkoa tai kay ravintolassa. Me köyhimykset sitten lammittelimme edellisen illan jamia mikrossa.
VastaaPoistaTosiaan on mielenkiintoista, että ero on niin suuri. Norjalaiset perustelevat omaa leipälounastaan silä, että ennen vanhaan muita vaihtoehtoja ei ollut ja siitä se tapa on jäänyt. Mutta kyllähän Suomessakin ennen vanhaan oli eväät mukana, kun oltiin poissa kotoa töissä tai koulussa, mutta tapa on muuttunut.
PoistaLihan syöminen taas tuntuu Norjassa olevan elintason merkki, ja ruokakulttuuri ei ole vielä modernisoitunut niin, että kasvissyönti olisi edes trendikästä.
Luin postaustasi suu auki, todella yllättävää tietoa norjalaisista! Kiitos Hei!
VastaaPoistaSuomalaisten ja norjalaisten eväissä ja ruokailutottumuksissa on itse asiassa ylättävän paljon eroja. Muutakin kuin tässä mainitut.
PoistaJännä juttu toi, kun Ruotsissakin syödän aika lailla samaa kuin Suomessa. Mutta Tanskassakin taitaa olla lounaat niitä smörrebrödejä...
VastaaPoistaTäällä saa lämmintä lounasta kahviosta, mutta nyt reilun kahden vuoden jälkeen olen niihin totaalisen kyllästynyt. Ovat mauttomia ja rasvasia. Nyt olen päättänyt tehdä elämäntaparemontin ja samalla alkaa myös tekemään eväät töihin.
En ole yhtään yllättynyt, jos Tanskassakin syödään leipälounas. Näillä kahdella maalla on paljon yhtäläisyyksiä pitkän yhteisen historian vuoksi.
PoistaEväät mukaan töihin kuulostaa oikein hyvältä. Tietää, mitä syö ;)
Kovin ovat samanlaisia kokemukset, ja suurin ihmettelyn aihe on tosiaan se että joku saattaa syödä KAKSI lämmintä ruokaa päivässä. Norjalainen saattaa kysyä illalla: Oletko syönyt päivällistä (middag)? Jos vastaus on kyllä, niin sitten ei tarvitse tarjota lämmintä ruokaa vaikka toinen olisi syönyt sen lounaalla..
VastaaPoistaNykyisessä työpaikassa olen sen verran onnellisessa tilanteessa että meillä on firman tukema ruokala (lue:halpa), valikoimassa lämmin ruoka ja keitto joka päivä, sekä lisäksi tietysti salaattipöytä ja leipää. Leivänpäällisiä on luonnollisesti useita vaihtoehtoja. :)
Ja kun kerran mainitsit niin enpä minäkään ole tavannut norjalaista kasvissyöjää...
Teidän ruokalan tarjonta kuulostaa tosi luksukselta! Onko teillä paljon ulkomaalaisia työntekijöitä, joita pitää miellyttää, vai onko tämä kaikki ihan norjalaisille?
PoistaUlkomaalaisia on paljon, prosenttilukua en osaa varmaksi sanoa mutta jos pitäisi arvata niin ehkä 25-35% koko jengistä.
PoistaHmm... Ovatkohan norjalaiset mukautuneet ulkomaalaisten tapoihin? ;)
PoistaHeh heh, niin tuttua... Tällä hetkellä olen ensimmäisessä työpaikassani, jossa tarjotaan lämmintä ruokaa lounaalla (kokki ei ole norjalainen... ), mutta olen työskennellyt myös paikoissa, joista ei löydy edes mikroa, sillä mihin sitä nyt muka tarvitaan? Kaikkihan syövät leipiä!
VastaaPoistaMinä tunnen muutaman norjalaisen kasvissyöjän (esim. mieheni), mutta harvassa niitä on. Luulen ton liittyvän siihen, että Norjassa monet ympäristö- ja eläinoikeusasiat ovat valovuosien päässä Suomesta. Kierrätys on aloitettu Oslossa vasta viime vuosina, sirkuksissa on edelleen lupa pitää norsuja ja ihmiset jättävät autonsa huoletta tyhjäkäynnille vaikka puoleksi tunniksi. Esimerkkejä on monia. En voi käsittää, miten näin metsähullu-kansa ei välitä ympäristöasioista tuon taivaallista.
Kaikissa kolmessa tähänastisessa työpaikassani on sentään ollut mikro, eli ihan pelkästään leivän varassa ei ole menty. Se, mitä minä puolestani ihmettelen nykyään, on että monet puolustelevat omia eväitä rahansäästöllä. Meidän lounaskanttiini on vaatimattoman tarjontansa lisäksi myös erittäin halpa, joten en oikein ymmärrä argumenttia, kun leipä- tai salaattilounaan saa noin 15-20 kruunulla.
PoistaYmpäristötietoisuus, kasvissyönti yms. todellakin on aika kaukana Suomen tilanteesta. Asenteita kuvaa mielestäni hyvin jonkun taloustieteen professorin näkemys Ympäristöpuolueen taannoisesta vaaliohjelmasta: On aivan turhaa rajoittaa autoilua Oslossa (yms) niin kauan kuin Kiinan päästöt pysyvät ennallaan. Ei yksittäisten ihmisten (=norjalaisten) tekemisistä ole mitään apua ilmaston lämpenemiseen.