Työmatkailu avartaa



Binnenhof

Osasto, jolla työskentelen, teki vuosittaisen työmatkan. Viime vuonna matkailtiin Norjassa, mutta tänä vuonna kaikki viitisenkymmentä työntekijää rahdattiin Haagiin asti, koska tapana on käydä ulkomailla joka toinen vuosi. Suomesta kuulee aina välillä uutisia siitä, miten jonkin viraston rahoja on käytetty holtittomasti tarjoamalla työntekijöille matkoja tai muita ei niin välttämättömiä huvituksia ja lahjuksia. Norjassa sen sijaan tuntuu olevan normaalia, että tällaiseen toimintaan on budjetissa varattu rahaa, ja matkustelua ei ole tarvetta naamioida miksikään muuksi kuin mistä oikeasti on kyse.

Virallisesti vuotuista koko osaston työmatkaa toki kutsutaan seminaarimatkaksi, koska matkan aikana pidetään seminaari, jossa koko porukalla käsitellään jotakin päivänpolttavaa teemaa. Ja kun matka sattuu sellaiseen kohteeseen, josta löytyy yhteistyökumppani, niin kumppanin luona tietenkin käydään tutustumisvierailulla.

Seminaarimatkoihin kuuluu olennaisesti myös sosiaalinen aspekti, eli tarkoituksena on työasioiden pohtimisen lisäksi viettää mukavaa aikaa yhdessä työkavereiden kanssa - syödä, juoda, shoppailla ja katsella nähtävyyksiä.



De Haagse Hogeschool

Norjan rajojen ulkopuolelle lähtiessäni matkustan useimmiten Suomeen. Molempien maiden asiat ovat tuttuja, ja niiden eroihin olen jo tottunut siinä määrin, että jokainen matka ei enää tuota syvällistä analyysia asioiden tilasta. Sen sijaan Norjasta oikeasti ulkomaille lähtiessä on helpompaa huomata erilaisia asioita.

Hollannista katsottuna ja erityisesti siinä vaiheessa, kun hollantilainen yhteistyökumppani esitteli toimintaansa ja toimintafilosofiaansa, Norja alkoi äkillisesti tuntua takapajulalta. Monessa suhteessa Norja on hyvin moderni maa, mutta vierailu toiseen moderniin maahan palautti mieleen tiettyjä asioita, joiden kehitys näyttää olevan vuosia jäljessä vaikka nyt sitten Hollantiin verrattuna - tai Suomeen, kun asiaa oikein ajattelin. Se aiheutti hetkellisen ahdistuksen.



M.C. Escher: Toinen maailma (1947)