Kierrätys kunniaan

"Auta meitä tekemään maastamme vähemmän myrkyllinen"

Askerin kunta muisti meitä taas kierrätysvalistuksella. Kierrätysoppaita ja muita vastaavia painotuotteita jaetaan kotitalouksiin noin pari kertaa vuodessa. Tämänkertaisen vihkosen teemana on ympäristömyrkkyjen vähentäminen, ja kylkiäisenä tuli laatikko, johon voi kerätä käytettyjä paristoja, sekä vaatekierrätyspussi. 

Norjassa jätehuollon ja kierrätyksen järjestelyt vaihtelevat kunnasta toiseen, ja esimerkiksi nykyisen asuinkunnan, Askerin, ja entisen asuinkunnan, Bærumin, systeemeissä on jonkin verran eroa. Oslon jätehuollosta en osaa sanoa mitään tarkempaa, mutta muistelen kuulleeni, että siellä ei olla yhtä pitkällä kehityksessä kuin naapurikunnissa. 

Meidän rivitaloalueellamme on neljän sortin jäteastioita: biojäte, pakkausmuovi, paperi & kartonki ja sekajäte. Kun joka rivitalolla on omat jäteastiansa, erilaisia roskiksia tuntuu olevan joka nurkassa. Kunkin talon asukkaat ovat vastuussa omasta jätepisteestään, joten niiden ulkoasu riippuu täysin siitä, kuinka aktiivisia ja käsistään käteviä ihmisiä kyseisessä talossa asuu. Meidän talomme jäteastiat nököttävät betonialustalla, pienen aidan ympäröiminä. Naapuritalon asukkaat nikkaroivat pari vuotta sitten tuulta ja tuiskua kestävän katoksen. Toisen naapuritalon roskikset seisovat tien vieressä kaltevalla sora-alustalla. Asuntoyhtiö ei taida vastata muusta kuin jätehuoltosopimuksen tekemisestä, ja se, että joka talolla ylipäätään on kaikki roska-astiat, lienee täysin kunnan ansiota.

"Miten käytät paristoja, on oma asiasi. Minne heität paristot, koskettaa meitä kaikkia."

Talon nurkalta löytyvien jäteastioiden lisäksi lasi- ja metallikeräysastioita on sijoiteltu sinne tänne lähinnä kauppojen pihoihin, ja vaatteidenkeräyslaatikot ovat pääsääntöisesti UFF:n hallinnoimia. Ongelmajätteitäkin kerätään joidenkin huoltoasemien luona oleviin pisteisiin. Minuun on kuitenkin henkilökohtaisesti tehnyt suurimman vaikutuksen paikallisen kaatopaikan lajitteluasema. Roska-autojen sekajätelastit mennevät jonnekin muualle, mutta jos kuntalainen haluaa päästä eroon vaikkapa varastoaan siivotessaan löytämästään roskatavarasta, lastia ei todellakaan kipata summanmutikassa jätekasaan, vaan joka ikinen roska lajitellaan jätelaitoksen työntekijöiden valvovan silmän alla. Onhan näitä vastaavia laitoksia varmaan muuallakin, mutta niissä on harvemmin tullut käytyä.

Järjestelmää äkkiä katsoen voisi saada käsityksen, että norjalaiset ovat hyvinkin kierrätys- ja ympäristötietoisia, mutta enpä menisi asiaa vannomaan. Askerin kunnassa jätteiden lajittelu alkoi vasta kolmisen vuotta sitten ja asukkaiden valistus on ollut voimallista. Paperia kai kierrätettiin jo aikaisemminkin, mutta muu jäte taisi mennä pääsääntöisesti yhteen ja samaan roskikseen. Erilaista roskaa löytyy runsain määrin teiden varsilta, ja minä jaksan joka kevät ihmetellä takapihalle talven aikana jostakin kulkeutuvia ja sitten lumen sulaessa paljastuvia roskia. Ja vieläkin ärsyttää, kun muistelen edellisten asukkaiden terassin alle ja varaston taakse jättämiä vanhoja lautasantenneja, sälekaihtimia ja rikkinäisiä puutarhakalusteita, joiden pois siivoaminen oli meidän ensimmäinen pihanhoidollinen toimenpiteemme. Eivät kaikki tietenkään roskaa, mutta muutamakin sikailija saa kyllä paljon sotkua aikaan.

Ihmisten asenteet saattavat istua aika tiukassa, mutta onneksi lajittelun ja kierrätyksen opettelu näyttää sujuvan melko hyvin ainakin lähinaapurustossa. Asialle on eduksi myös se, että norjalaiset paitsi haluavat näyttää olevansa valistuneita ja vähintään yhtä hyviä - mielellään jopa parempia - kuin naapurit, myös taitavat olla hyvin tottuneita kollektiiviseen asenteiden muokkaukseen.

Pikakurssi norjankieliseen keskusteluun

Saat perehdytystä tietojärjestelmiin, joita käytät uudessa työssäsi. Norjaksi tietenkin. Ymmärrät, mistä on kyse, vaikka perehdyttäjän puhe vilisee ennestään tuntematonta sanastoa, koska olet joskus käyttänyt samantapaisia järjestelmiä suomeksi. Et kuitenkaan keksi mitään fiksua kysyttävää. Etkä oikein ehdikään kysellä niitä näitä, koska kirjoitat samalla muistiinpanoja sekaisin suomeksi ja norjaksi toivoen, että saat niistä selvää vielä seuraavana päivänä. Perehdyttäjälle pitäisi kuitenkin jollakin tavalla viestittää, ettet ole tipahtanut kärryiltä.

Lounaspöydässä keskustelu lainehtii sinne tänne. Keskustelijat ovat kotoisin muutamalta eri murrealueelta, joten toisten ymmärtäminen on helppoa, toisten vähemmän helppoa. Koska olet vastatullut, et vielä ymmärrä sisäpiirin viittauksia, joten senkin takia kommentoiminen jää vähälle. Et kuitenkaan halua ihmisten luulevan, ettei sinua kiinnosta ja istut sen takia tuppisuuna lounasleipääsi mussuttaen. Haluat osallistua keskusteluun jollakin tavalla, vaikkei sinulla varsinaisesti ole mitään erityistä sanottavaa.

Mitä siis teet? Otat käyttöön muutaman tällaisissa tilanteissa hyvin käyttökelpoisen fraasin ja sanan, ja lausahtelet niitä sopivaksi katsomissasi kohdissa. Seuraavilla pääsee hyvin alkuun.

Akkurat - Myötäilet puhujaa ja ilmaiset, että olipa mielestäsi osuvasti sanottu. Et missään tapauksessa ole eri mieltä. Asiasta riippuen olet ehkäpä saanut pienen ahaa-elämyksen juuri sanotusta.

Nettopp - Jos alkaa tuntua siltä, että hoet akkuratia liikaa, voit vaihtaa välillä tähän sanaan.

Enig - Olet samaa mieltä puhujan kanssa.

Helt enig - Olet täysin samaa mieltä.

Spennende - Ilmaiset, että asia on mielestäsi kiinnostava.

Du er så flink! - Ihastelet puhujan fiksuutta tai kykyjä, jotka on juuri tuotu esille.

Näitä lausahduksia sopii toki käyttää muissakin vastaavissa tilanteissa. Jos et oikeasti ymmärrä, mistä puhutaan, suosittelen varovaisuutta kommentoinnissa ja muiden keskusteluun osallistuvien reaktioiden tarkkailua, jotta et tule astuneeksi salaattikulhoon, kuten norjalaisilla on tapana sanoa. 

Lieviä kielellisiä haasteita

Uudet työkuviot tuovat mukanaan kaikenlaista uutta, jota on opeteltava tai johon on sopeuduttava. Uusi työyhteisö on hyvin erilainen kuin vanha, mikä näkyy esimerkiksi asenteissa äidinkieleltään ei-skandinaavista kollegaa kohtaan. Toisaalta suomalaisena en ole lähellekään työpaikan eksoottisin eläin tadžikin, australialaisen ja muiden vastaavien rinnalla.

Aiemmin olin työpaikan ainoa ei-skandinaavi, jonka norjankielentaito tuntui joillekin olevan yllätys, vaikka sitä kuitenkin työssä edellytettiin. Uudessa paikassa ulkomaalaisia on enemmän, minkä takia murtaen norjaa puhuviin ulkomaalaisiin on ilmiselvästi totuttu. Jos jonkun norja ei ole täydellistä, se ei tunnu olevan minkäänlainen kynnyskysymys, vaikka työnkuvaan kuuluu kommunikointi norjaksi sekä suullisesti että kirjallisesti mahdollisesti suurenkin ihmisjoukon kanssa.

Ensimmäisten parin viikon aikana on ollut mielenkiintoista huomata, miten heti kättelyssä saatetaan varmistaa, että ymmärränkö minä, jos puhujan murre on täkäläisestä poikkeavaa. Toistaiseksi töissä ei ole tullut vastaan sellaista murretta, jota en ymmärtäisi ainakin suurin piirtein, ja käytännössä ihmisten erilaisiin puhetapoihin tottuu suhteellisen pian.

Tänään olin lievästi yllättynyt ja huvittunut, kun esimies kyseli minulta ohimennen, luenko norjaa sujuvasti ja miten sen kirjoittaminen sujuu. Ottaen tosiaan huomioon työnkuvan, oli hieman yllättävää, ettei tällaisesta asiasta juurikaan puhuttu jo työhaastattelussa. Esimies lupautui myös oikolukemaan tekstejäni silloin, kun katson siihen olevan tarvetta. Hän kuulemma oikolukee myös puolalaisen kollegan tekstit.

Täysin entisestä poikkeava työ - mutta pitkälti samanlainen kuin Suomessa - tuo mukanaan myös ammattisanastoa, johon en aiemmin ole perehtynyt. Ammattisanasto ei kuitenkaan ole mikään suuren suuri ongelma, vaan siihen pääsee sisälle suhteellisen nopeasti, koska sitä käytetään jatkuvasti. Sen sijaan kielitaito joutuu koetukselle jossain aivan muualla.

Lounaspöytäkeskustelut ja muut vapaamuotoiset jutteluhetket useamman ihmisen kesken asettavat haasteita. Ensinnäkin hyppääminen mukaan sinne tänne rönsyilevään norjankieliseen keskusteluun on vaikeaa, kun puheen ymmärtäminen ja puheen tuottaminen eivät ole aivan synkronisoituneet samalla nopeudella tapahtuviksi. Lisähaastetta tuo se, että nyt keskustelut liikkuvat aivan eri sfääreissä kuin ennen, koska esimerkiksi ihmisten koulutus sekä kiinnostuksen aiheet ovat varsin erilaiset kuin entisillä kollegoilla.

Kuriositeettina mainittakoon, että minulle tehtiin heti ensimmäisenä työpäivänä tiettäväksi, miltä osastoilta löytyy muita suomalaisia siltä varalta, että kaipaan joskus suomenkielistä juttuseuraa. Myös virolainen kollega esiteltiin erityisesti painottaen, että mehän mahdollisesti ymmärrämme toisiamme. 

Uusi työpaikka ja mistä se ilmaantui

Kirjoittelin taannoin, miten työnhaku Norjassa tapahtuu. Sitähän tässä on tullut viime aikoina harrastettua, kunnes sitten parin mutkan kautta tärppäsi.

Kun tieto edellisen työn loppumisesta tuli, tehostin työnhakua entisestään. Minähän en tässä suhteessa ole levännyt laakereillani oikeastaan hetkeäkään viime vuosina, vaikka hakutoiminnan intensiivisyydessä on ollut vaihtelua. Nyt, kun uusi työpaikka oli pakko löytää ja vieläpä mahdollisimman pian, laitoin omat vaatimukseni ja toivomukseni uusiksi. Toisin kuin tässä tilanteessa voisi kuvitella - että kaikki kelpaa - kiristin vaatimuksia ja päätin hakea vain sellaisia työpaikkoja, joissa oikeasti voisin kuvitella viihtyväni ja joissa pääsisin käyttämään koulutukseni ja aiemman suomalaisen työkokemukseni tuomaa osaamista. Sen sijaan, että syytäisin hakemuksia sinne tänne, panostaisin hakemusten laatuun ja oman osaamiseni myymiseen sellaisille työnantajille, joista minä olin kiinnostunut.

Tämä ei ehkä kuulosta kovin järkevältä, kun takana on muutama vuosi vihreämmän oksan etsimistä ilman tuloksia. Olin kuitenkin niin perinpohjin tympääntynyt töihin, joita tekevät lähinnä maahanmuuttajat ja nuoriso, että halusin jotain muuta. Sanotaanko nyt vaikka, että "oikeita töitä". Ja hyvämaineisen ja luotettavan työnantajan vielä siihen päälle.

Erinäisiä hakemuksia lähetettyäni pääsin myös pariin haastatteluun. Kumpaakaan näistä paikoista en saanut, mutta pari viikkoa jälkeenpäin sain puhelun toiselta työnantajista, joka kutsui keskustelemaan muista mahdollisuuksista. Joidenkin paikkojen täyttämisen myötä oli vapautunut sijaisuuksia, joita ei ollut pakko laittaa julkiseen hakuun. Keskustelujen lopputuloksena sain työtarjouksen, jonka hyväksyin.

Koko prosessi osoitti tai ainakin sai epäilemään tiettyjä asioita.

Norjassa työnhakijan omaa aktiivisuutta ei korosteta turhaan, koska vain hyvin pieni osa avoimista paikoista laitetaan julkiseen hakuun. Sen sijaan niihin värvätään tekijöitä muin keinoin. Minä satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vaikken saanutkaan sitä alunperin hakemaani työtä. Sen sijaan nimi tuli työnantajan mieleen, kun piti löytää sijainen aivan vastaavaan tehtävään.

Sijaisuuksia ei missään nimessä pidä hyljeksiä. Tämän sijaisuuden olisin ottanut vastaan, vaikka olisin vielä ollut entisessä työpaikassani ilman uhkaa töiden loppumisesta siellä. On organisaatioita, joihin käytännössä pääsee sisään lähinnä vain sijaisuuksien kautta. Norjassa henkilön "sopivuus" tuntuu olevan niin olennaisen tärkeää, että vakituiseen työhön ei hevillä oteta ulkopuolista, jota kukaan ei tunne ennalta. Sijaisuus on mahdollisuus osoittaa sekä osaamistaan että soveltumistaan työyhteisön sosiaalisiin kuvioihin.

Joskus työnantaja kiinnittää hakijan CV:ssä huomiota erilaisiin asioihin, kuin mitä työnhakija ehkä tulee ajatelleeksi. Tämä minusta tosissaan kiinnostunut työnantaja oli kiinnostunut ennen kaikkea soveltuvasta kokemuksesta. Koulutuksesta ei haastattelussa juurikaan keskusteltu, mutta varsinkin myöhemmässä keskustelussa kävi ilmi, että hyvin suurella osalla hakijoista ei ole tehtävään vaadittavaa aiempaa kokemusta. Toisen työnantajan haastattelussa kävi ilmi, että plussikseni oli laskettu mm. suomalaisuus sekä eräs kouluaikojen harrastus. Toki muukin pätevyys oli huomioitu, mutta nämä seikat olivat ilmeisesti pistäneet silmään hakijoiden joukossa. Näistä asioista voi tehdä ainakin sen päätelmän, että otettaessa yhteyttä työnantajaan ennen hakemuksen lähettämistä kannattaa yrittää urkkia, millaista ihmistä sinne oikeastaan yritetään löytää. Ja sitten tietenkin tuoda halutut ominaisuudet selvästi esille hakemuksessa.

Työnantajat, joille nyt lähettelin hakemuksia, ilmoittavat pääsääntöisesti toivovansa, että "työntekijäkunta heijastaa yhteiskunnan monimuotoisuutta" eli suomeksi sanottuna esim. maahanmuuttajahakijoita ei hyljeksitä. Käytännössä tämä ei kuitenkaan tarkoita, että maahanmuuttaja olisi jotenkin paremmassa asemassa. Ei-länsimaista alkuperää olevia saatetaan kutsua haastatteluun helpommin, mutta eurooppalainen hakija on pääsääntöisesti samalla viivalla norjalaisten kanssa. Valitsijoista sitten riippuu, miten ulkomaalaisiin hakijoihin suhtaudutaan.

Mutta millä perusteella sitten lopulta tehdään päätös siitä, ketkä arviolta 100-150 hakijasta kutsutaan haastatteluun, jäi hieman askarruttamaan mieltäni. Lähetin hakemuksia useaan paikkaan, mutta haastattelukutsu tuli vain kahdesta. Osa niistä paikoista, joihin en päässyt haastatteluun, oli sellaisia, jotka oman arvioni mukaan vastasivat vielä paremmin osaamistani kuin ne, joihin minua haastateltiin. Todennäköisesti tässä asiassa on paljolti kyse myös sattumasta ja tuurista. Toisaalta myös sisäiset hakijat saattavat kiilata haastateltavien listan kärkeen, ennestään tuntemattomien ihmisten edelle. Sisäisten hakijoiden suosiminen ei tietenkään ole mikään norjalainen erityispiirre. Samaa tapahtuu myös Suomessa.

Norjankielinen haastattelu oli asia, joka jossain määrin jännitti etukäteen. Toki nykyään juttelen jo vaikka mitä norjaksi, mutta eri asia sitten on, miten oikealta kieli kuulostaa norjalaiseen korvaan. Työpaikoissa, joita hain, norjan kielen taito on edellytys tehtävien hoitamiselle. Tämä huomioiden toisessa haastattelussa tuntui hieman absurdilta, kun minulta heti kättelyssä varmistettiin, että ymmärränhän heidän puhettaan. Ja että saan kaikin mokomin sanoa, jos en ymmärrä jotain. No, ymmärsin enkä kysellyt selvennyksiä. Tosin minun norjaani korjattiin pari kertaa. Tämä oli nimenomaan se työnantaja, jonka palveluksessa aloitin viime perjantaina, joten mitä ilmeisimmin kielitaitoni arvioitiin riittäväksi.

Nyt ovat sitten edessä uudet haasteet ja niiden myötä norjan kielen syventävä kurssi, ammattisanasto. Uusi työ teettää aina alkuvaiheessa tavallista enemmän työtä, ja tämä työ todennäköisesti vielä enemmän nimenomaan kielen takia.

Mikäli se ei vielä edellä käynyt ilmi, niin olen erittäin tyytyväinen tähän tilanteeseen. Nyt on vuosi aikaa tehdä itsestään korvaamaton. ;)