Norjan kirjoittamisesta

Olen taas tehostanut työnhakua ja kirjoitellut hakemuksia sekä viilaillut CV:tä. Norjaksi kirjoittaminen on nykyään huomattavasti helpompaa kuin vuosi tai pari sitten, mutta työhakemusten kirjoittaminen on kuitenkin vähän erilaista kuin vaikkapa työsähköpostien.

Työhakemuksen pitäisi olla mahdollisimman hyvää norjaa, jotta hakemusta ei karsita heti kättelyssä huonon kielen takia. Niissä töissä, joita haen, pitää pystyä "ilmaisemaan itseään sujuvasti sekä suullisesti että kirjallisesti", niin kuin työpaikkailmoituksissa sanotaan.

Tekstin laatiminen norjaksi ei periaatteessa ole vaikeaa, kunhan muistaa kirjoittaessaan ajatella norjaksi, jotta sanakäänteet kuulostavat norjalaisilta eivätkä jostakin toisesta kielestä käännetyiltä. Norjassa niin kuin muissakin kielissä on omat vakiintuneet fraasinsa. Asian voisi tietenkin ilmaista muullakin tavalla, mutta lause todennäköisesti kuulostaisi norjalaisesta tökeröltä. Tosin eivät kaikki norjalaisetkaan hallitse omaa kieltään suvereenisti varsinkaan, jos eivät ole tottuneet ilmaisemaan itseään kirjallisesti. Ulkomaalaisella saattaa kuitenkin olla suurempi tarve osoittaa kielitaitonsa, sillä ei-norjalaisen kieleen kiinnitetään kokemukseni mukaan tietoisesti enemmän huomiota.

Asia, johon minun pitää kiinnittää huomiota, ovat prepositiot. Sen olen oppinut jo ajat sitten, ettei jokin suomen sijamuoto todellakaan käänny aina - jos koskaan - tietyksi prepositioksi. Mallia ei myöskään pidä ottaa ruotsista, vaan usein englanti on rakenteellisesti lähempänä. Muttei siihenkään voi aina luottaa. Joskus norjan prepositiot tuntuvat suorastaan epäloogisilta.

Toinen näkökohta prepositioihin on, että moneen verbiin liittyy prepositio, joka tuntuu tavallaan tarpeettomalta. Ehkä aika on kuluttanut pois jotain, minkä takia prepositio jää roikkumaan ilmaan. Tai siltä ainakin tuntuu. Niin tai näin, tekstin kirjoittamisen jälkeen huomaan sen läpi lukiessani lisäileväni sinne tänne juuri näitä verbiin liittyviä prepositioita.

Norja tuntuu toisaalta yksinkertaisemmalta kuin ruotsi, mutta sitten on näitä sudenkuoppia, joiden olemassaolon tiedostaa vasta, kun kieli on jo aika hyvin hallussa. Ennen tähän pisteeseen pääsyä olen todennäköisesti unohtanut kokonaan pois puolet prepositioista ilman, että itsellä on ollut edes epäilystä, että näin tapahtuu.

Ainakin Suomessa on tapana, että työhakemuksen pitää olla kirjoitettu samalla kielellä kuin työpaikkailmoitus. Entäs jos ilmoitus on kirjoitettu nynorskiksi, joka on siis se vähemmistön käyttämä mutta virallinen norjan kirjakieli? Norjalaiset bokmålin käyttäjät opiskevat nynorskia koulussa samaan tapaan kuin suomenkieliset suomalaiset ruotsia, ja joissakin julkisen sektorin tehtävissä edellytetään molempien kirjakielten osaamista.

Oletan ja toivon, että bokmål eli enemmistön kirjakieli kelpaa. Se nyt tästä vielä puuttuisi, jos pitäisi opetella nynorsk!