Viikonloppulapsi unohti kirjan meille ja sovimme, että se lähetetään hänelle postissa. Siitäpä alkoikin pieni mutta verenpainetta nostava tapahtumakulku.
Poikkesin sitten yhtenä päivänä töistä lähtiessäni matkan varrella olleeseen postiin. Useimmat postitoimistot ovat täällä jonkin kaupan yhteydessä olevia asiamiesposteja, minkä ansiosta postitoimistoverkko on varsin tiheä. Meidänkin lähin postimme on sadan metrin päässä, mutta tämä paikka, johon poikkesin, ei ollut minulle ennestään tuttu.
Verenpaine osoitti lieviä nousun merkkejä ensimmäisen kerran jo siinä vaiheessa, kun pysäköin auton kaupan pihaan ja menin noutamaan p-lippua automaatista. Kauppojen pihoissa on aika yleisesti - muttei kuitenkaan aina - tällainen automaatti ja ensimmäinen tunti tai pari on tavallisesti ilmaista aikaa. Lipuilla siis lähinnä valvotaan, ettei kukaan ala käyttää kaupan pihaa pitkäaikaispysäköintiin. Tämän kaupan pihassapa ilmaista aikaa ei ollut ollenkaan, vaan pysäköinnistä piti maksaa heti alusta alkaen. Eihän yhden pienen postiasian hoitamiseen tarvittavan pysäköintiajan lunastamiseen kovin montaa kruunua tarvittu, mutta olin kuitenkin lievästi ärsyyntynyt maksullisuudesta, koska en ymmärrä, miksi sen piti olla maksullista tässä paikassa. Kaupan ja siellä olevan postin lisäksi samassa pihapiirissä oli nähdäkseni vain jokin pikkuputiikki, ja sitäpaitsi sellainenkin ratkaisu on joissakin paikoissa nähty, että ruokakaupan asiakkaat saavat pysäköidä ilmaiseksi. Mutta ei täällä. Mahdollisesti joku oli saanut ahaa-elämyksen, että tässä voidaan tienata rahaa.
No, muutama kruunu automaattiin ja postiasiaa hoitamaan. Valitsin hyllystä sopivan kokoisen kuplamuovikuoren pienelle ja kevyelle kirjalle ja kirjoitin osoitteen päälle. Sitten jäin odottamaan vuoroani, ja verenpaine alkoi kohota taas. Postin tiskillä oli rouvashenkilö, jonka palvelemiseen tarvittiin nähtävästi kaksi miestä. Siitä huolimatta sen asian hoitaminen kesti ja kesti. Rouvalla ei näyttänyt olevan mitään kiirettä, mutta aika rauhallista tahtia pitivät myös häntä palvelleet miehet.
Vihdoin ja viimein tuli minun vuoroni ja sanoin haluavani postittaa kuoren. Nuorempi mies alkoi mittailla ja punnita kuorta ja ilmoitti sitten postimaksun: 332 kruunua. Olin lievästi sanottuna ällistynyt hinnasta. Onhan Norjassa kallista, mutta tämä oli kyllä älyttömintä, mitä olin kuullut pitkään aikaan. Kyselin perusteita mainitulle hinnalle ja mies kertoili lähetyksen painavan yli 300 g ja olevan yli 2 cm paksu. Olen postittanut vastaavan kokoisen lähetyksen joskus ennenkin ja maksanut huomattavasti pienemmän postimaksun, joten aloin tiukata, että millaisen lähetyksen hintaa minulle nyt oikein tarjottiin. A-postia kuulemma. Mutta B-postina sen voisi lähettää halvemmalla, kertoi mies, ja ilmoitti sitten, että B-postilla hinta olisi 330 kruunua. Siis peräti kaksi kruunua vähemmän.
Tässä vaiheessa verenpaineeni alkoi olla sen verran kohollaan, että kyselin jo varsin tiukkaan sävyyn, että missäköhän nyt mättää, kun minulta pyydetään pienen paketin lähettämisesti selkeästi aivan liian korkeaa hintaa. Mies levitteli käsiään, että tällainen tämä hinta nyt on, halvempia vaihtoehtoja ei ole. Taustalla vanhempi mies nyökytteli, että näin tämä asia on.
Tämän vastauksen saatuani ilmoitin, että nyt jää kyllä paketti lähettämättä, koska en todellakaan aio maksaa moista ylihintaa. Miehet tiskin takana näyttivät yllättyneiltä. Ilmeisesti ei ole yleistä, että asiakkaat kyseenalaistavat postipalvelujen hinnoittelun.
Kotona tarkistin netistä postin hinnastosta, mitä kyseisen kokoisen paketin lähettämisen pitäisi maksaa. Sellaista hintaa kuin 332 kruunua ei löytynyt mistään. Sen sijaan paketin mitat huomioiden 70 kruunua vaikutti olevan normaali A-postin hinta.
Seuraavana päivänä mies otti paketin mukaansa mennessään lähikauppaan, jossa on posti, ja sai lähetettyä sen 70 kruunulla. Mistään muusta hinnasta ei kuulemma ollut edes puhetta.
Koko prosessista voi tehdä muutaman johtopäätöksen.
Ensinnäkin pysäköintimaksu: Jos ihmisiä voidaan rahastaa, ihmisiä rahastetaan. Tämä on tavallaan norjalainen muunnos Murphyn laista. Epäilemättä joku pysäköintimaksuekspertti osaisi kertoa perusteen sille, miksi ruokakaupan pihassa pitää maksaa pysäköinnistä, mutta minun mielikuvitukseni ei sen syyn keksimiseen riitä.
Ja sitten postitoimiston toiminta: Se, että joku hoitaa jotakin tehtävää, vaikkapa myy postimerkkejä, ei tarkoita, että kyseinen henkilö osaisi hommansa, siis tässä tapauksessa tietäisi, minkä arvoinen postimerkki milloinkin kuuluu myydä. Ja jos jokin mättää asiakaspalvelussa, se ei ole täkäläisen ajattelutavan mukaan ainakaan asiakaspalvelijan vika, ja virheitä ei myönnetä.
Tässä tuli nyt erinäisiä yleistyksiä, tiedetään, mutta sanonpa vaan että RRRÄYH!
Poikkesin sitten yhtenä päivänä töistä lähtiessäni matkan varrella olleeseen postiin. Useimmat postitoimistot ovat täällä jonkin kaupan yhteydessä olevia asiamiesposteja, minkä ansiosta postitoimistoverkko on varsin tiheä. Meidänkin lähin postimme on sadan metrin päässä, mutta tämä paikka, johon poikkesin, ei ollut minulle ennestään tuttu.
Verenpaine osoitti lieviä nousun merkkejä ensimmäisen kerran jo siinä vaiheessa, kun pysäköin auton kaupan pihaan ja menin noutamaan p-lippua automaatista. Kauppojen pihoissa on aika yleisesti - muttei kuitenkaan aina - tällainen automaatti ja ensimmäinen tunti tai pari on tavallisesti ilmaista aikaa. Lipuilla siis lähinnä valvotaan, ettei kukaan ala käyttää kaupan pihaa pitkäaikaispysäköintiin. Tämän kaupan pihassapa ilmaista aikaa ei ollut ollenkaan, vaan pysäköinnistä piti maksaa heti alusta alkaen. Eihän yhden pienen postiasian hoitamiseen tarvittavan pysäköintiajan lunastamiseen kovin montaa kruunua tarvittu, mutta olin kuitenkin lievästi ärsyyntynyt maksullisuudesta, koska en ymmärrä, miksi sen piti olla maksullista tässä paikassa. Kaupan ja siellä olevan postin lisäksi samassa pihapiirissä oli nähdäkseni vain jokin pikkuputiikki, ja sitäpaitsi sellainenkin ratkaisu on joissakin paikoissa nähty, että ruokakaupan asiakkaat saavat pysäköidä ilmaiseksi. Mutta ei täällä. Mahdollisesti joku oli saanut ahaa-elämyksen, että tässä voidaan tienata rahaa.
No, muutama kruunu automaattiin ja postiasiaa hoitamaan. Valitsin hyllystä sopivan kokoisen kuplamuovikuoren pienelle ja kevyelle kirjalle ja kirjoitin osoitteen päälle. Sitten jäin odottamaan vuoroani, ja verenpaine alkoi kohota taas. Postin tiskillä oli rouvashenkilö, jonka palvelemiseen tarvittiin nähtävästi kaksi miestä. Siitä huolimatta sen asian hoitaminen kesti ja kesti. Rouvalla ei näyttänyt olevan mitään kiirettä, mutta aika rauhallista tahtia pitivät myös häntä palvelleet miehet.
Vihdoin ja viimein tuli minun vuoroni ja sanoin haluavani postittaa kuoren. Nuorempi mies alkoi mittailla ja punnita kuorta ja ilmoitti sitten postimaksun: 332 kruunua. Olin lievästi sanottuna ällistynyt hinnasta. Onhan Norjassa kallista, mutta tämä oli kyllä älyttömintä, mitä olin kuullut pitkään aikaan. Kyselin perusteita mainitulle hinnalle ja mies kertoili lähetyksen painavan yli 300 g ja olevan yli 2 cm paksu. Olen postittanut vastaavan kokoisen lähetyksen joskus ennenkin ja maksanut huomattavasti pienemmän postimaksun, joten aloin tiukata, että millaisen lähetyksen hintaa minulle nyt oikein tarjottiin. A-postia kuulemma. Mutta B-postina sen voisi lähettää halvemmalla, kertoi mies, ja ilmoitti sitten, että B-postilla hinta olisi 330 kruunua. Siis peräti kaksi kruunua vähemmän.
Tässä vaiheessa verenpaineeni alkoi olla sen verran kohollaan, että kyselin jo varsin tiukkaan sävyyn, että missäköhän nyt mättää, kun minulta pyydetään pienen paketin lähettämisesti selkeästi aivan liian korkeaa hintaa. Mies levitteli käsiään, että tällainen tämä hinta nyt on, halvempia vaihtoehtoja ei ole. Taustalla vanhempi mies nyökytteli, että näin tämä asia on.
Tämän vastauksen saatuani ilmoitin, että nyt jää kyllä paketti lähettämättä, koska en todellakaan aio maksaa moista ylihintaa. Miehet tiskin takana näyttivät yllättyneiltä. Ilmeisesti ei ole yleistä, että asiakkaat kyseenalaistavat postipalvelujen hinnoittelun.
Kotona tarkistin netistä postin hinnastosta, mitä kyseisen kokoisen paketin lähettämisen pitäisi maksaa. Sellaista hintaa kuin 332 kruunua ei löytynyt mistään. Sen sijaan paketin mitat huomioiden 70 kruunua vaikutti olevan normaali A-postin hinta.
Seuraavana päivänä mies otti paketin mukaansa mennessään lähikauppaan, jossa on posti, ja sai lähetettyä sen 70 kruunulla. Mistään muusta hinnasta ei kuulemma ollut edes puhetta.
Koko prosessista voi tehdä muutaman johtopäätöksen.
Ensinnäkin pysäköintimaksu: Jos ihmisiä voidaan rahastaa, ihmisiä rahastetaan. Tämä on tavallaan norjalainen muunnos Murphyn laista. Epäilemättä joku pysäköintimaksuekspertti osaisi kertoa perusteen sille, miksi ruokakaupan pihassa pitää maksaa pysäköinnistä, mutta minun mielikuvitukseni ei sen syyn keksimiseen riitä.
Ja sitten postitoimiston toiminta: Se, että joku hoitaa jotakin tehtävää, vaikkapa myy postimerkkejä, ei tarkoita, että kyseinen henkilö osaisi hommansa, siis tässä tapauksessa tietäisi, minkä arvoinen postimerkki milloinkin kuuluu myydä. Ja jos jokin mättää asiakaspalvelussa, se ei ole täkäläisen ajattelutavan mukaan ainakaan asiakaspalvelijan vika, ja virheitä ei myönnetä.
Tässä tuli nyt erinäisiä yleistyksiä, tiedetään, mutta sanonpa vaan että RRRÄYH!
Asiamiespostit, nuo elämäni sulostuttajat... Jos olen jotain oppinut, se on hinnan tarkistaminen etukäteen posten.no :sta. Se ei oikeasti ole ydinfysiikkaa, ja siitä selviää varmasti lyhyelläkin matematiikalla. Paitsi asiamiespostin työntekijät.
VastaaPoistaNiin... selkeästi tein sen perusvirheen, etten tarkistanut hintaa netistä etukäteen.
PoistaMinua taas ärsytti lauantaina, että kun aloin posotin netin sivulta tarkastamaan Norges pakken hintaa, niin se olikin muuttunut sellaiseksi, että paketti ei enää kuulukaan hintaan ja osoitekortti piti tulostaa itse kotona maksamalla se netissä, Jos tarvitsee paketin ja osoitekortin postista, niin se maksaa ylimääräistä! Sitten kun vein pakettia sinne asiamiespostiin sen valmiiksimaksetun osoitekorttini kanssa, niin virkailija olisi ottanut siitä hinnan! Haloo, sanoin minä. Ymmärrän kyllä, että kaikessa pitää säästää (vai pitääkö?). Mutta on kamalan ikävää, että asiakkaan pitää itse tietää kaikki postin lähettämiseen liittyvät jutut itse. Eihän siellä kohta virkailijoita tarvita ollenkaan. Tai no, eihän ne kai oikeita virkailijoita olekaan, kun heidän päätyönsä on siellä kaupassa. Puuh...
VastaaPoistaVoi olla, että asiointi sujuisi helpommin, jos virkailijat korvattaisiin automaatilla. Ei siinä tosiaan asiakkaalle itselleen tulisi yhtään enempää hommaa kuin nykyään. :P
PoistaNo voi ei :( Jos laskuvirhe olisikin ollut pieni, mutta tuossa oli niin iso heitto, että palvelu ei todellakaan ollut asianmukaista. Meidän alueella (kirjoittelen Suomesta) postit ovat myös lähinnä asiamiesposteja, ja minäkin välillä tarkistan hinnan etukäteen netistä, mistä se ei tietenkään ole ihan helposti löydettävissä. Tuollainen tekee lähinnä vihaiseksi, pitäisihän asiamiespostin pitämiseenkin olla olemassa joku koulutus.
VastaaPoistaMeidän lähimmässä asiamiespostissa sentään asiakaspalvelijat sanovat suoraan, jos eivät hallitse jotakin asiaa, esim. ulkomaan lähetystä, ja kutsuvat sitten paikalle jonkun, joka osaa. Siinä on jo suuri ero asiakaspalvelun tasossa.
PoistaSe on kyllä hyvä, siinä sentään säilyy luottamus, että laskutetaan oikein =)
PoistaKuulostaa hyvin norjalaiselta:D
VastaaPoistaNiinpä... :D
PoistaEipä ihme, että verenpaineesi nousu...törkeä juttu!..:)
VastaaPoistaEhkä verenpaineen nousu tällaisessa tilanteessa kuvaa sitä, miten paljon minulla on vielä matkaa täydelliseen integroitumiseen norjalaiseen yhteiskuntaan. Aito norjalainen ei tällaisista taida hätkähtää. ;)
PoistaMulle oli vuosi sitten yllätys, että postimaksut ovat muuttuneet sellaisiksi, että kirjeen painon ja paksuuden lisäksi niissä huomioidaan kirjekuoren koko. Lähetin yhden A4-paperin kirjekuoressa, joka oli tarkoitettu A4-kokoisille kirjeille ja pistin postimaksuksi sen normaalin maansisäisen postimerkin. Pari viikkoa myöhemmin postista tuli viesti, että "Olemme tämän kerran lähettäneet kirjeenne eteenpäin, mutta varmistakaa, että ensi kerralla kirjeessänne on tarpeeksi postimerkkejä." Aloin selvittelemään sitä ja ilmeisesti kuori oli ollut leveyssuunnassa 2mm liian iso… Kyllä se varmasti kuorta kääntämällä olisi mahtunut kaiken kokoisiin postilaatikkoihin, joten pikkasen tuli sellainen olo, että oisko tässä nyt keksitty vaan uusi tapa rahastaa…?
VastaaPoistaNo siltä kyllä kuulostaa... Luulisi, että nämä yleisimmät standardikoot, myös se C4(?)-kuori, johon A4-paperi sopii, menisivät "normaalimaksulla". Mutta ehkä posti ei ole asiakkaita varten, vaan asiakkaat ovat postia varten.
PoistaKuulostaa ihan kuin olisit asioinut postissa Venäjällä...täällä asuessa olen käynyt postissa vain kahdesti ja syystäkin toivon, että kolmatta ei tule!
VastaaPoista