Neljän pyörän politiikkaa

Pari päivää sitten silmiini osui uutinen E18-tien uudistamisesta. E18 kulkee tästä ihan meidän läheltä, joten sitä tulee säännöllisesti ajeltua suuntaan jos toiseenkin. Tästä kyseisestä tietyömaasta on uutisia aina silloin tällöin, koska se on yksi Norjan vilkkaimmin liikennöidyistä teistä ja Oslo - Kristiansand -tieosuuden uudelleenrakentamisprojekti on ollut käynnissä ilmeisesti jo lähes parikymmentä vuotta.

Tällä kertaa uutisen aiheena oli se, että eräs työn alla olevista tienpätkistä alkaa olla jotakuinkin valmis, mutta tien avaamista saadaan odottaa lokakuukun asti. Syynä on nähtävästi se, että tienrakennusfirman kanssa tehty sopimus ulottuu lokakuuhun, vaikkakin virallinen selitys on, että sähköisiä liikennemerkkejä tai vastaavia ei saada paikoilleen ennen syksyä. Sekä uutisoijan että kommentoijien mielestä todellinen syy kuitenkin on raha, siis se, jota paitsi tienrakentaja jäisi, jos tie avattaisiin heti, kun se oikeasti on valmis. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, että tien avaaminen heti vähentäisi tieosuuden pahoja ruuhkia ja onnettomuuksia. Lisärahan maksaminen rakentajalle - tyhjästä - aiheuttaisi sekin haittaa tien käyttäjille, koska käytäntönä on, että uuden tien käyttämisestä maksetaan tietullia muutama vuosi, kunnes tien rakentamiskustannukset on kerätty.

Teillä ja liikenteellä tehdään siis politiikkaa Norjassakin. Niin tarkkaan en ole täkäläistä politiikkaa seurannut, että osaisin sanoa, onko täällä samanlaisia tiemäärärahoja päätyökseen ajavia siltarumpupoliitikkoja kuin Suomessa. Edellisen esimerkin perusteella voisi kuvitella, ettei ole, koska teiden rakentamiseen ei nähtävästi ole tapana tuhlata valtion rahaa. Johtuuko sitten siitä vai muista syistä, että teiden yleinen kunto harvemmin saa kiitosta edes norjalaisilta itseltään. Joskus aiemmin otsikoihin on noussut myös se, että uusia teitä rakennettaessa ei esimerkiksi noudateta ohjeita, joiden tarkoituksena on ehkäistä routavaurioita.

Toisaalta tiet ja liikenne ovat kyllä täälläkin politiikan teon väline, jota esimerkiksi FrP (täkäläiset persut) tuntuu mielellään käyttävän halutessaan vedota keskivertonorjalaiseen. Äskettäin oli kampanja, jossa ihmeteltiin ruotsalaisella äänellä, miten on mahdollista, että Norjan kaltaisessa rikkaassa öljymaassa on tienkäyttömaksuja, niin kuin teihin ei muka muuten olisi varaa. Vaikka norjalainen maasto on keskimäärin vaativaa, vuoria ja vuonoja ei kuitenkaan ole kaikkialla tieprojektien hidasteena, joten hiukan minäkin joskus ihmettelen tätä rahoitustapaa, vaikken kyseisen puolueen aivoituksia muuten sympatiseeraakaan. Mutta aika monelle esimerkiksi päivittäisen työmatkan kustannusten mahdollinen lisääntyminen vaikkapa parilla sadalla kruunulla viikossa saattaa olla se asia, joka ratkaisee poliittisen kannan, kun äänestyskoppiin mennään.

Toinen äskettäinen liikenne ja raha -keskustelu sai alkunsa jostakin aivan muualta kuin rahasta. Norjan teiden varsilla on paljon nopeudenvalvontakameroita, ja niistä halusi joku luopua. Perusteena taisi olla tavallisten ihmisten valvonnan vähentäminen. Vasta-argumenttina esitettiin, että kamerat tuottavat niin paljon rahaa valtion kassaan, ettei niistä ole kannattavaa luopua. Minä olin tähän asti kuvitellut, että kameroiden tarkoituksena on lisätä liikenneturvallisuutta ja raha on vähän niin kuin sivutuote tästä toiminnasta.

Norjalaiset liikenneonnettomuuslukemat taitavat olla Euroopan pienimmät, joten jotain täällä ilmeisesti tehdään oikein. En kyllä suoralta kädeltä pistäisi tätä tehokkaan nopeudenvalvonnan ansioksi, vaikka ylinopeussakot voivatkin olla aika isot ja varmasti keventävät joidenkin kaasujalkaa. Monella autoilijalla nimittäin näyttää olevan tapana ajella jonkin verran nopeusrajoitukset ylittävää vauhtia ja sitten jarruttaa vähän ennen kameraa. Ne on yleensä hyvin merkitty etukäteen, joten kiinni jäämisen välttäminen on suhteellisen yksinkertaista, jos on tarkkana.

Joskus taannoin ajoimme miehen kanssa Tukholmasta Osloon ja miestä ärsyttivät suuresti ruotsalaiset nopeudenvalvontakamerat, jotka toimivat parittain, siis mittasivat keskinopeuden muutaman kilometrin matkalla. Niitä kun ei pystynyt huijaamaan kameran kohdalla hidastamalla, vaan piti oikeasti noudattaa nopeusrajoituksia.