Tällä viikolla uutiskynnyksen ylitti erään professorin myöhästyminen lentokoneesta. Syynä asian merkittävyyteen oli se, että professoria kyydinnyt taksikuski, muslimi, oli kesken matkan pysähtynyt rukoilemaan. Professori oli tehnyt valituksen asiasta ja kertoi matkan keskeytyksen kestäneen kymmenen minuuttia. Taksikuskin selitys oli, ettei hän hartaana muslimina voinut jättää aamurukousta väliin, vaan se piti ehdottomasti suorittaa ennen auringonnousua.
Samassa yhteydessä kerrottiin myös siitä, miten perjantai-iltapäivinä taksia saattaa olla vaikea saada, koska huomattavan moni taksikuski on moskeijassa perjantairukouksessa.
Ainakin Oslon alueella lähes kaikki taksikuskit tuntuvat olevan maahanmuuttajia. Itse asiassa en muista koskaan nähneeni norjalaissyntyistä kuskia. Kaikki maahanmuuttajakuskit eivät tietenkään ole muslimeja, mutta ilmeisesti heitä on niin paljon, että se on aiheuttanut tietynlaisia ongelmia uutistietojen mukaan jo vuosia, vaikka kaikki muslimit eivät pidäkään rukoustaukoja kesken työvuoronsa.
Norjassa on runsas puoli miljoonaa maahanmuuttajaa. Kolmannes kaikista maahanmuuttajista asuu Oslossa, ja Oslon väkiluvusta heitä on 27 % ja osuus kasvaa jatkuvasti. Suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat nykyään puolalaiset ja ruotsalaiset, joiden kanssa tuskin tulee merkittäviä konflikteja riittävän samanlaisen kulttuuritaustan ansiosta. Seuraavaksi suurimmat ryhmät ovat pakistanilaiset, somalit ja irakilaiset, jotka sitten tulevatkin jo hyvin erilaisesta kulttuurista.
Kulttuuristahan tässä on kyse, ja uskonto on osa sitä. Kun kaksi hyvin erilaista kulttuuria kohtaa ja kumpikin pitää omaansa oikeana tapana toimia ja ajatella, konflikteja voi olla vaikea välttää.
Norjalainen yhteiskunta on virallisesti hyvin tasa-arvoa edistävä, ja esimerkiksi ei-eurooppalaiset työnhakijat saavat pientä tasoitusta ainakin julkisia virkoja täytettäessä. Integroitumisen nimissä maahanmuuttajavanhempia kehotetaan painavasti puhumaan lapsilleen norjaa oman äidinkielensä sijaan, ja onhan kielen osaaminen tietenkin tärkeää erityisesti koulussa menestymisen kannalta. Olen joskus kuullut tai lukenut jopa jonkun virallisen tahon edustajan toteavan, että maahanmuuttajat pitäisi pakottaa puhumaan norjaa lapsilleen. Siis pakottaa, ei kannustaa. Hyvin integroituneita maahanmuuttajia nostetaan mielellään esille kuin malliksi muille. Heitä on esimerkiksi politiikassa ja tiedotusvälineissä. Mielenkiintoista on, että nämä mallikansalaiset ovat pääsääntöisesti Euroopan ulkopuolelta tulleita.
Sitten ovat ne taksikuskit ja bussikuskit, joista monet varmaankin elävät aika pitkälti oman kulttuurinsa piirissä vaikka oman maansa ovatkin jättäneet taakseen.
Mitä integroituminen oikeastaan käytännössä tarkoittaa? Riittääkö, että oppii toimimaan siinä kulttuurissa, jossa elää niin, ettei ärsytä ketään? Vai tarkoittaako se norjalaistumista niin, että aktiivisesti unohtaa osan omasta taustastaan ja alkaa noudattaa norjalaisia tapoja myös kotonaan, kun kukaan norjalainen ei ole näkemässä? Pitääkö Norjaan tulleen maahanmuuttajan ryhtyä hiihtämään ja syömään turskaa - ja olla norjalaisempi kuin norjalaiset itse?
Samassa yhteydessä kerrottiin myös siitä, miten perjantai-iltapäivinä taksia saattaa olla vaikea saada, koska huomattavan moni taksikuski on moskeijassa perjantairukouksessa.
Ainakin Oslon alueella lähes kaikki taksikuskit tuntuvat olevan maahanmuuttajia. Itse asiassa en muista koskaan nähneeni norjalaissyntyistä kuskia. Kaikki maahanmuuttajakuskit eivät tietenkään ole muslimeja, mutta ilmeisesti heitä on niin paljon, että se on aiheuttanut tietynlaisia ongelmia uutistietojen mukaan jo vuosia, vaikka kaikki muslimit eivät pidäkään rukoustaukoja kesken työvuoronsa.
Norjassa on runsas puoli miljoonaa maahanmuuttajaa. Kolmannes kaikista maahanmuuttajista asuu Oslossa, ja Oslon väkiluvusta heitä on 27 % ja osuus kasvaa jatkuvasti. Suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat nykyään puolalaiset ja ruotsalaiset, joiden kanssa tuskin tulee merkittäviä konflikteja riittävän samanlaisen kulttuuritaustan ansiosta. Seuraavaksi suurimmat ryhmät ovat pakistanilaiset, somalit ja irakilaiset, jotka sitten tulevatkin jo hyvin erilaisesta kulttuurista.
Kulttuuristahan tässä on kyse, ja uskonto on osa sitä. Kun kaksi hyvin erilaista kulttuuria kohtaa ja kumpikin pitää omaansa oikeana tapana toimia ja ajatella, konflikteja voi olla vaikea välttää.
Norjalainen yhteiskunta on virallisesti hyvin tasa-arvoa edistävä, ja esimerkiksi ei-eurooppalaiset työnhakijat saavat pientä tasoitusta ainakin julkisia virkoja täytettäessä. Integroitumisen nimissä maahanmuuttajavanhempia kehotetaan painavasti puhumaan lapsilleen norjaa oman äidinkielensä sijaan, ja onhan kielen osaaminen tietenkin tärkeää erityisesti koulussa menestymisen kannalta. Olen joskus kuullut tai lukenut jopa jonkun virallisen tahon edustajan toteavan, että maahanmuuttajat pitäisi pakottaa puhumaan norjaa lapsilleen. Siis pakottaa, ei kannustaa. Hyvin integroituneita maahanmuuttajia nostetaan mielellään esille kuin malliksi muille. Heitä on esimerkiksi politiikassa ja tiedotusvälineissä. Mielenkiintoista on, että nämä mallikansalaiset ovat pääsääntöisesti Euroopan ulkopuolelta tulleita.
Sitten ovat ne taksikuskit ja bussikuskit, joista monet varmaankin elävät aika pitkälti oman kulttuurinsa piirissä vaikka oman maansa ovatkin jättäneet taakseen.
Mitä integroituminen oikeastaan käytännössä tarkoittaa? Riittääkö, että oppii toimimaan siinä kulttuurissa, jossa elää niin, ettei ärsytä ketään? Vai tarkoittaako se norjalaistumista niin, että aktiivisesti unohtaa osan omasta taustastaan ja alkaa noudattaa norjalaisia tapoja myös kotonaan, kun kukaan norjalainen ei ole näkemässä? Pitääkö Norjaan tulleen maahanmuuttajan ryhtyä hiihtämään ja syömään turskaa - ja olla norjalaisempi kuin norjalaiset itse?
Siis onpas järkyttävää, että maahanmuuttajia kehotetaan puhumaan lapsilleen jotain muuta kuin äidinkieltään. Sehän on kaikkien tutkimustulosten vastaista.
VastaaPoistaTäälläkin valtaosa taksikuskeista tuntuu olevan ei-etnisiä ranskalaisia. Ja ne loput aika usein aikamoisia rasisteja, ihan kuin 2 päivää Pariisissa -elokuvassa. Tai sitten mulla on ollut vain huono tuuri... :P
Tuntuu siltä, että kaksikielisyyttä ei täällä arvosteta. Muistan myös lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan äidin ja lapsen suhteelle on kielteinen vaikutus sillä, että äiti puhuu lapselleen kieltä, jota ei osaa täydellisesti.
PoistaTaksilla ei tule ajeltua säännöllisesti, mutta sen huomion olen tehnyt, että aika moni kuski on Afganistanista. (Mies aina jututtaa taksikuskeja.) Sieltä tulevalle on varmaan melkoinen kulttuurishokki päätyä Norjaan.
Olen töissä norjassa terkkarina ja asiakkaanamme on paljon maahanmuuttajia. Painotamme (minä ja muut norjalaiset terveydenhoitajat), että vanhempien tulee puhua lapsille vain ja ainoastaan äidinkieltään, ei norjaa. Muutoin lapsi oppii huonoa norjaa. Päiväkoti ja koulu pitävät kyllä huolen Norjan kielen oppimisisesta.
PoistaMielenkiintoista, sillä Oslossa asia taitaa olla juuri päinvastoin. Täällä on ongelmana, että kouluun tulevat maahanmuuttajalapset eivät osaa norjaa. Toisaalta tällä alueella maahanmuuttajien yhteisöt ovat niin suuria, että on varmaan aivan mahdollista, etteivät lapset ole juuri missään tekemisissä norjalaisten kanssa ennen koulun alkua, jos ovat päiväkodin sijaan olleet kotona äidin kanssa.
PoistaMinustakin tuo kuulostaa järkyltä suositukselta. Siis joo, hyvä lapsen on maan kieltä oppia, mutta kai se lapsi sitä voi muutenkin oppia kuin niin, että vanhemmat puhuvat vierasta kieltä? Panostettaisiin mieluummin esim. päiväkerho- ja muskarimahdollisuuksiin, ja kannustettaisiin niihin. Ettei sitten käy niin, että lapset eivät opi omien vanhempiensa äidinkieltä ollenkaan, minkä olettaisin vanhempana useampaa harmittavan.
PoistaOlen nähnyt usein selvästi ei-norjalaista alkuperää olevan vanhemman puhuvan lapselleen norjaa (jota vanhempi puhuu aksentilla). Ilmeisesti oppi on mennyt perille ainakin osalle maahanmuuttajavanhemmista. Voi olla, että monikulttuurisissa perheissä tilanne on erilainen - vieraan kielen puhuminen on ok, jos toinen vanhemmista kuitenkin puhuu vain norjaa.
PoistaTäällä ei taida olla mitään erityistä päiväkerhotoimintaa tms. Suomen malliin, koska oletuksena on, että kaikki lapset ovat päiväkodissa. Myös vaikka toinen vanhemmista olisi kotona. - Tämä on lapsettoman ihmisen kuulopuheisiin perustuva käsitys. Jos jollakin on parempaa tietoa, saa kertoa.
Suomessa tuntuu aina jotenkin oudolta kun taksikuskit yleensä ovat ihan suomalaisia. Kuten tarjoilijat ravintoloissakin :-)Mutta pikkuhiljaa täälläkin alkaa jo muutosta näkymään.
VastaaPoistaKun olin ensimmäisen kerran Saudeissa töissä, ja sairaala ei kyllä ollut mitään hippulaatua, niin kävivät kirurgit joskus rukoilemassa kesken leikkauksen...
Miten kesken leikkauksen voi lähteä rukoilemaan?? Ja mitä te ei-muslimit teitte sillä aikaa?
PoistaNiinpä! No, me vaan seisottiin ja odotettiin. Tai ehkä istuttiin. Kyllähän todella pitkissä leikkauksissa välillä pidetään muuallakin taukoa, mutta noi oli yleensä ihan "turhia" taukoja.
PoistaTämä maan kielipolitiikka on vanhanaikainen. Uskotaan, ettei ihmisen päähän mahdu kuin 1 kieli. Moni kysyy meiltäkin, että puhummeko me norjaa kotona. Sanoin aina että ei.. vain suomea. Ihmettelijöitä riittää. Kyllä lapset oppii kielen päiväkodissa, kavereiden kanssa ja viimeistään sitten koulussa:)
VastaaPoistaAi rukoillut kesken taxikeikan... muistan kun me opiskeltiin monikulttuurisuutta sh-koulussa ja meillä oli myös muslimeita luokassa niin sitä painotettiin, että pitää pukeutua suomalainen eli esim. huivia ei saa käyttää töissä ja myös rukoilu jne. pitää hoitaa niin, ettei siitä ole "haittaa" työnteolle... ei sh voi alkaa rukoilemaan kesken toimenpiteen tms. Mutta vaikeita asioita...
Tuntuu tosiaan, että meidän muualta tulleiden pitäisi välillä olla enemmän norjalaisia kuin norjalaiset itse!
Suomessa varmasti on etua siitä, että maassa on omasta takaa iso joukko kaksikielisiä ihmisiä. Norjan kielen osaamisen korostaminen on tavallaan vähän outoa, kun kuitenkin siitä kielestä on useampi virallinen versio ja aika moni norjalainen ei tunnu hallitsevan edes omaa äidinkieltään täydellisesti. Tulee mieleen kielikurssini opettaja, joka ei osannut vastata opiskelijoiden kysymyksiin norjan kieliopista.
PoistaHenkilökohtaisesti olen sitä mieltä maassa maan tavalla jos sinne on kerran on tultu. Varsinkin kun se on vapaaehtoista. Nimittäin ne, joilla on se todellinen hätä joutua lahdattavaksi omassa maassaan, eivät kykene sieltä lähtemään useimmiten varallisuutensa takia. Minua voidaan pitää rasistina mutta näin se asia vaan on. Paska tuuri muuten jos ambulanssikuskiksi osuu muslimi... :O
VastaaPoistaEhdottomasti maassa pitää olla maan tavalla. Vapaaehtoisesta tulemisesta en ole ihan samaa mieltä. Osa maahanmuuttajista on kiintiöpakolaisia, jotka on pakolaisleireiltä valittu lähetettäväksi Norjaan. Ne pakolaisleirit saattavat sijaita myös siellä alkuperämaassa tai heti rajan tuntumassa, jolloin niihin pääseminen ei välttämättä edellytä erityistä varallisuutta. Mutta sitten esimerkiksi ne pakistanilaiset, kolmanneksi suurin mamuryhmä, ovat käsittääkseni pääsääntöisesti aivan oma-aloitteisesti muuttaneita.
PoistaMyös bussikuskit ovat pääsääntöisesti maahanmuuttajia, mutta heidän rukoustauoistaan ei ole kuulunut mitään juttuja. Ehkä tässä on myös kyse siitä, miten työnantaja tekee tällaisen asian on selväksi työntekijälle. Ambulanssikuski on varmasti saman tien entinen kuski, jos pitää tauon kesken kiirekeikan. Taksikuski, joka tekee töitä itsekseen, ilman jatkuvaa valvontaa, saattaa ottaa vähän enemmän vapauksia, kun siihen näyttää olevan mahdollisuus.
Meillä on todella paljon maahanmuuttaneita kaikenlaisista kulttuureista, myös muslimeja.Täällä toimi pakolaiskeskus pari vuotta ja osittain sen seurauksena pienestä kalastajakunnasta tuli kerralla kansainvälinen.Ja pikku kylästämme sen kunnan monikulttuurisin, täällä maahanmuuttajien osuus on yli viidesosa, asujaimistoon kuuluu 13 eri kansallisuutta. Muuttajat ovat aika hyvin sopeutuneet kylän tavoille.Islamin uskoisilla työntekijöillä on järjestetty mahdollisuus hoidella rukouksensa kylpyhuonevessa kompleksissa siistissä tiloissa. Työpaikoilla kuten koukutustuvilla missä siimat syötitetään on joskus ollut ongelmia radion kuuntelun suhteen, kun muutamat fundalistisimmat, myös kristityistä, eivät muka voi kuunnella tavallisia radioasemia kun tulee liian maallista musiikkia. Silloin on menty enemmistön ehdoilla ja selkeillä määräyksillä, se vapauttaa hartaat uskovat synnin taakasta. Eiväthän he tietoisesti kuuntele,muut ovat päättäneet. Somalisiimankoukuttajien ensimmäiset työpäivät menivät tiiviisti vanhimman vahtiessa rukousten noudattamista, työ ei oikein edennyt opetteluvaiheessa kun niitä rukoustaukoja oli niin usein. Kalastajat olivat näreissään. Vähitellen kun taitoa ja nopeutta karttui ja pojat alkoivat tienaamaan urakkapalkalla mukavia päiväpalkkoja rukoilusta alettiin tinkiä ja niitä aikoja soveltaa ansiotason nostamiseksi :)Siimankoukutuksessa kun ei ole varsinaista työaikaa vaan työntekijä määrittelee itse työaikansa ja palkan syötitettyjen siimojen mukaan. Olen huomannut kalastajakylämme olevan hyvä integroitumispaikka. Ja suvaitseva. Monikansallisia pareja on useita. Täällä ollaan usein sekatyöryhmissä, töitä tehdään yhdessä, toisten kanssa ollaan tekemisissä koko ajan. Omiin porukoihin ei oikein voi eristäytyä. Ulkomaalaiset ovat hyvinvoinnin perusta sekin lieventää ennakkoluuloja.
VastaaPoistaEikös muslimeilla ole ihan lupakin siirtää päivittäisiä rukoushetkiä, jos esim. työ ei jousta taukojen pitämiseen pitkin päivää? Yhteisöllä, johon pakolaiset tulevat, on varmasti suuri merkitys sille, kuinka hyvin he integroituvat ja oppivat maan tavoille. Jos paapotaan ja annetaan kaikki valmiina, on helppoa vain olla paapottavana. Jos omalla työllä on merkitystä omaan elintasoon ja elämän mukavuuteen, se varmasti motivoi työntekoon ja paikallisille tavoille oppimiseen.
PoistaKuntamme Øksnesin pakolaiskeskuksen kautta vuonna 2003-2004 tulleiden ihmisten integroitumisessa yhteiskuntaan on tosi paljon eroja. Kunta teki todella suuren työn, jokaiselle pakolaisperheellä/pakolaisella oli vapaaehtoinen pakallinen kummi, muta ei minusta paaponut. Heti alussa oli tarkoitus löytää kaikille maahanmuuttajastatuksen saaville oma lokero ja töitä pakolaisajan päätyttyä. Somalit, eritrealaiset ja varsinkin tsetseenit suhtautuivat avoimesti sopeuttamishankkeisiin, tulivat mukaan touhuihimme. Afghaanit suuren päällikkönsä johdolla sulkeutuivat, eivät halunneet tulla järjestetyille kursseille, eivätkä olla vääräuskoisten kanssa tekemisissä kuin välttämättömissä asioissa. Naiset pysyivät täysin kyläyhteisön ulkopuolella, kaikki kommunikointi hoitui suuren päällikön ja alipäällikköjen kautta, tai ainakin näiden läsnäollessa. Afgaanilapset kävivät koulua muiden kanssa, mutta vanhempien ulkopuolisuus oli ongelma. Nyt, vajaa kymmenen vuotta myöhemmin, täällä asuu hyvin integroitueita paikkansa löytäneitä somaleja ja tsetseenejä, perheiden yhdistymisen kautta on tullut uusia maanmiehiä. Afgaanit muuttivat Osloon vuoden sisällä tänne tulosta. Niinkuin kulttuuriministerimme on sanonut integroituminen on itsestä kiinni ja vaatii kovasti töitä, se ei tule ilmaiseksi.
VastaaPoistaErityisesti tiettyjen kansallisuuksien naisten eristäminen/eristäytyminen ympäröivästä yhteiskunnasta taitaa olla laajempikin ongelma, jolla on myös seurauksia esim. lasten integroitumiseen.
PoistaMutta muuten olen sitä mieltä, että sopeutumisen pitäisi olla kaksisuuntaista. Kun maahanmuuttaja on osoittanut integroitumishalunsa ja -kykynsä opettelemalla kielen ja maan tavat jne., hänet pitäisi myös hyväksyä osaksi yhteiskuntaa eikä syrjiä (koskee myös piilosyrjintää), koska hän on "väärän värinen".
Tämä Arnøya saaren alkuväestöstä suurin osa on Ruijan suomalaisia sekä norjansuomalaisia eli kveenejä.
VastaaPoistaPakko norjalaistamisen jälkeen sukunimet vaihtuivat ja kieli unohtui sukupolvien kuluessa, mutta kaikki tietävät mistä isoisovanhemmat ovat lähtöisin. Luonnollinen integroituminen kestää varmasti myös usean sukupolven, uusia maahanmuuttajia tulee koko ajan ja heillä kaikki on vasta edessä.
Tässä kveeni asutusalue kartta 1880-luvulta täällä pohjoisessa:
http://finsk.no/?id=159
Tuli tästä sellainen ikävä ajatus mieleen, että onkohan tuo pakkonorjalaistaminen edelleenkin elossa oleva perinne. Kohde vain on vaihtunut noista ajoista. :/
PoistaKäsittääkseni yksi suuri syy sille, että kontantstøtte (=kodinhoidontuki?) leikattiin kolmesta vuodesta kahteen vuoteen oli juuri se, että haluttiin maahanmuuttajalapset tarhaan mahdollisimman aikaisin eli 2-vuotiaina. Norjalaiset lapsethan menee tarhaan pääsääntöisesti yhden vuoden iässä, mutta jos esim. maahanmuuttajaäiti on kotona työttömänä tai pienemmän vauvan kanssa, niin usein he haluavat pitää vanhemmankin lapsen kotona. Tätä taas valtio ei katso hyvällä. (Suomessahan keskustelu menee ihan toisin. Siellä paheksutaan, jos vanhempi on kotona vauvan kanssa ja silti vie isomman lapsen tarhaan. Norjassa pidetään hulluna, jos joku ottaa isomman lapsen tarhasta pois äitiysloman ajaksi.)
VastaaPoistaKiinnostaisi tietää ketä täällä Norjassa lasketaan "virallisesti" maahanmuuttajaksi. Norjassahan on jo hurjasti toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajia. Pitääkö ihmistä edellen kutsua pakistanilaiseksi, jos hän on syntynyt ja elänyt koko elämänsä Norjassa, on Norjan kansalainen ja puhuu äidinkielenään norjaa?
Olen itse työskennellyt useissa päiväkodeissa ympäri Osloa ja tutustunut sitä kautta moniin maahanmuuttajaperheisiin. Valtaosa perheistä on hyvin maallistuneita ja Norjaan integroituneita muslimeja. Oikeastaan oma uskonto/kulttuuri näkyy vain siinä, ettei syödä sianlihaa, muuten noudatetaan kyllä ihan norjalaisia tapoja. Siksi tuntuu hassulta, kun Suomessa aina kauhistellaan, että eikö nyt voida enää laulaa Suvivirttä, kun tarhassa/koulussa on maahanmuuttajiakin. Valtaosa maahanmuuttajista HALUAA tutustua ja integroitua uuteen maahansa ja sen kulttuuriin. Luulen, että nuo kesken keikan rukoilevat taksikuskit ovat kyllä erittäin marginaalinen ilmiö.
Olen kuullut joidenkin pikkulapsen vanhempien kauhistelevan tilannettaan, jossa sille noin yksivuotiaalle ei yksinkertaisesti löydy hoitopaikkaa ja kotiin pakosta vielä hetkeksi jäävä vanhempi ei saa minkäänlaista rahallista tukea. Miten se on mahdollista??
PoistaMuistaakseni maahanmuuttajaksi määritellään henkilö, joka on syntynyt ulkomailla tai Norjassa syntynyt, jonka molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Varmaan valtaosa maahanmuuttajista sopeutuu niin, ettei aiheuta minkäänlaista hämminkiä, mutta esille nostetaankin sitten ne, joiden toiminta poikkeaa selvästi norjalaisesta normista.