Projekti

Kuukausi sitten takapihalla oli vielä lunta polveen asti eikä hangen alla olevasta ollut paljonkaan tietoa. Lumesta esiin pistävät nuoret puunalut antoivat kyllä aavistaa, ettei piha ollut ihan priimakunnossa.

Takapiha ei muutenkaan ole kovin suuri. Leveyttä ehkä viisi metriä ja pituutta runsas kymmenen. Runsaasta lumesta huolimatta oli pääteltävissä, että iso osa pihasta ei ole vaakatasossa.

Lumi suli yllättävän nopeasti ja tällaista sieltä alta sitten paljastui. Lähes luonnontilassa olevaa joutomaata, josta kertyi muovikassillinen roskia. Pihan perälle joku on joskus istuttanut pari piikkipensasta - mitä lie orjantappuraa - joista ainakin toinen näyttää olevan puoliksi pystyyn kuivunut.

Sen verran ollaan rinteessä täälläkin, että tontin molemmin puolin on pengerrys - ja kumpikaan niistä ei näytä kovin hyväkuntoiselta. Itse asiassa kuvassa näkyvä iso koivu taitaa pitää toista pengerrakennelmaa pystyssä. Joten puun kaatoa ei varmaankaan kannata suunnitella, koska jos penger pettää, naapurin leikkimökki saattaa päätyä kumolleen meidän takapihalle.

Pääsiäisenä on hyvää aikaa ja tällä kertaa myös hyvä sää viettää aikaa takapihaa tutkimassa. Ylimääräisen puuston leikkaaminen siisti yleisilmettä vain hieman ja kuivan ruohon ja lehtien haravointi paljasti muutamia faktoja maan pinnasta.

Kiviä on runsaasti ja miehen tekemät kaivaukset paljastivat niitä vielä lisää. Takapiha näyttää olevan täytemaata ja täytteenä on erityisesti kiviä ja jonkin verran sementinkappaleita, jotka näyttävän olevan peräisin jostakin, joka on räjäytetty pois talojen tieltä. Kaivauksissa paljastui myös, että se minkä olin luullut olevan ikivanha peltinen viemäriputken pää, olikin öljytynnyrin puolikas, jonka esiinkaivamiseen mies käytti huomattavan paljon aikaa ja energiaa.

Kaiken kaikkiaan takapiha näyttää siltä, ettei siitä ole kukaan koskaan ihan oikeasti ollut kiinnostunut. Sinänsä outo juttu, koska tämä rivitaloalue on rakennettu 1950-luvulla, asukkaita tässäkin asunnossa on ollut monta ja naapurien pihat ovat hoidettuja. Myös taloyhtiön säännöt sanovat, että asukas voidaan velvoittaa laittamaan pihansa kuntoon. Jostakin syystä tämä joutomaa ei ole yli viidenkymmenen vuoden aikana pistänyt kenenkään silmään niin pahasti, että asukasta olisi sääntöjen mahdollistamalla tavalla kehotettu.

Ei siis ihme, että naapurin piti tulla oikein parvekkeelle seuraamaan menoa, kun otin haravan kanssa ensituntumaa pihaan.

Nyt on sitten tutkittu tilannetta ja heitelty ilmaan ideoita siitä, mitä takapihalle voisi tehdä. Kivinen maaperä asettaa tiettyjä rajoituksia ja kaltevat pinnatkin vaativat omanlaisensa ratkaisun, jotteivät mahdolliset istutukset huuhtoudu ensimmäisen rankkasateen mukana naapurin puolelle.

Tässä riittää projektia tälle kesälle.

Neljäs kuva

Sain Vuonot ja minä -blogin Fjordinnalta kuvahaasteen, jonka kuuluu seuraavasti:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi

2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se

3. Selitä kuva

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Yllä oleva kuva on otettu viime syyskuussa, kun päätimme tehdä parhaaseen norjalaiseen tapaan pienen retken läheisen aika korkean kallion päälle. Sinne menee varsin hyvä reitti, jossa jyrkimpiin osuuksiin on rakennettu portaat. Tässä ollaan vielä melko alkumatkassa. Huipulla oli paljon muutakin väkeä ihailemassa maisemia ja syömässä eväitä. Ja kyllähän sieltä aika kauas näkyikin.

Annan haasteen eteenpäin Tuulalle, Soilelle, Emmille ja Kalamuijalle!

Mikael Agricolan päivänä

Tällai Mikael Agricola ja suame kiäle päivä kunniaks mää ajatteli kirjottaa vähä kiälist ja niitte puhumisest. Ninko mää e tätä enne olis niist kirjottanu... Mut täl kertaa mää kirjota murteel, ja se o sit näitte norjalaiste kunniaks, ko ne tykkää puhhuu murteit.

Kyl ihmiset Suamessaki puhhuu murteit, mut meil ei kyl ol mittää vaikeuksii ymmärtää toisiimme, vaik oltas kotosi iha eri pualilt Suamee. Norjas asiat o vähä eri lail. Mun miäs sattu pari viikkoo takasi sammaa hissii kahre ouro ihmise kans. Ne ihmiset siin sit vaihto pari sannaa keskenänsä ja mun miäs ajatteli, et ne o islantilaisii. Sit se rupes kuuntelemmaa tarkemmi, et mitä ne oikei puhhuu ja huamas, et se taitaaki ol norjaa. Ja mun miäs o siis itte norjalaine. Ei kyl Suames pääsis käymää tällai suamalaiste keske.

Mää ole huomannu suamalaiste ja norjalaiste keske semmose ero, et norjalaiset ei siit omast murteestas kovi helposti luavu. Suamalaisilt pakkaa murre unohtummaa esimerkiks koulutukse myät. Mää muista ko mää lähri opiskelemaa yliopistoo ja sit joku viikoloppu ko mää oli käymäs koton, ni mun sisko sano, et "mitä sää oikei hianostelet ko sää puhut tollai?" Se meinas, ette mää puhunu ennää nii paljo murret ko enne. Nykyää mää puhu semmost yleiskiält, ettei mun puhheest ossaa sannoo, mist päi mää ole kotosi. Mut kyl mää silti viäl murrettaki ossaa puhhuu. Helpoint sen puhumine o, jos vastapuali puhhuu samal lail. Mut se täytyy sannoo, et murtee kirjottamine on vaikeet, ko meinaa valla väkisi tul liikaa kirjaimii sanoihi.

Mut sit näist norjalaisist. Ihmiset tosiaanki voi puhhuu ommii murteitas vaik ne olis kui koulutettui. Voi ol, et jottai siit murteest jää pois, mut ainakin aksentti o jäljel. Ja murteit kuulee vaik iha telkkariuutisis, mitä Suames ei tapahru.

Mut siin onki sit se iso ero suame ja norja kiälte välil. Suames o kirjakiäli, mitä kaikki oppii kirjottammaa ja puhumaa koulus. Ko puhutaa kirjakiält, ni sanat lausutaa ain samal taval. Norjas o kaks kirjakiält, bokmål ja nynorsk, jokka (kuulemma) o aika erilaisii. Kyl määki jo tekstist erota, kumpi o kyssees. Mut se, mikä norja kiälest tuntuu puuttuva, o se "ääntämisstandardi". Ja toisaalt jollaki sanoil o mont erilaist kirjotusassuu, jokka o kaikki iha yht oikeit.

On se varmaa joskus iha kätevää, ko ossaa sannoo, mist joku o kotosi, heti ko se avvaa suunsa. Mut tämmäse ulkomaalase näkökulmast se voi ol aika vaikeet, ko yrittää ymmärtää näit murteit. Minu tähäastise kokemukse mukkaa nua Länsi-Norja murteet o aika vaikeit ymmärtää. Mut mää ole kans huamannu, et murret voi puhhuu eri tavoil. Ko mää ole kuunnellu vaik bergeniläiste puhet, ni jottai mää ole ymmärtäny melkei täyrellisesti ja jottai toist sit taas mää e oikeastaa ol ymmärtäny yhtää.

Kieli solmussa

Työnantaja päätti brändätä itsensä. Uusi ulkoasu, uusia tuotteita ja "uniikki tarina". Pisteenä iin päälle Uusi Nimi.

Koko soppa julkistettiin viikonlopun megatapahtumassa ja tänään sitten alettiin käytännössä tutkailla, miten arki sujuu uusissa vaatteissa.

Asiakaspalvelu sai jo viime viikolla ohjeita siitä, mitä tehdä ja mitä sanoa asiakkaille, kun maanantai koittaa. Asiakkaat kuitenkin tuntuivat tänään olevan nokkelampia kysymysten keksimisessä kuin mitä firman aivoriihi oli ollut vastauksia laatiessaan. Viikonlopun megatapahtumassa mukana olleet olivat selvästikin parissa päivässä ehtineet miettiä asioita syvällisesti ja kysymykset olivat sen mukaisia. Asioita ei auttanut se, että nyt meillä on kahdet nettisivut. Vanhoilla sivuilla ei mainita sanallakaan muutoksista ja uudet sivut toimivat kunnolla viikon kuluttua, ehkä.

Eniten hämmennystä ainakin tähän päivään asti on tuntunut aiheuttavan Uusi Nimi. Se on firman tulevaa maailmanvalloitusta silmälläpitäen englanninkielinen ja monen mielestä vaikeasti lausuttava. Entinenkin nimi oli englanninkielinen, mutta yksinkertaisempi ja vähemmän uniikki.

Uutta Nimeä on sitten tänään lausuttu kieli keskellä suuta puhelimeen vastatessa. Ihmisten lausuntaharjoituksia kuunnellessa totesin, että Uusi Nimi kuulostaa hieman erilaiselta jos sen lausuu norjalainen, ruotsalainen tai suomalainen - vaikka kaikki lausuisivat sen englanniksi.

Tänään uudistuksista vasta soittaessaan kuulleita asiakkaita Uusi Nimi ei tuntunut liikauttavan juuri mihinkään suuntaan. Suomalaisista soittajista kukaan ei edes huomannut, että puhelimeen vastattiin eri nimellä kuin ennen. Ja me kun etukäteen pelkäsimme, että ihmiset luulevat soittaneensa väärään numeroon ja lopettavat puhelun alkuunsa.

Yksi asiakas sentään rekisteröi jonkin asian muuttuneen, mutta kysymys kuului: "Onko sinun sukunimesi muuttunut?"