Keskustelunpätkä töissä:
Heli (ruotsiksi, enimmäkseen): Mari, tarvitsen yhden sanan... Miksi kutsutaan sellaista lomaketta joka tekee itsestään kopion? Mikä se on ruotsiksi tai norjaksi?
Mari (ruotsalainen): Tarkoitatko sellaista sinistä paperia, joka laitetaan kahden paperin väliin?
Heli: Ei, vaan lomake, jossa on monta paperia päällekkäin. Kirjoitetaan päällimmäiseen ja sitten se teksti tulee niihin muihinkin. Se niinkuin kopioi itse itsensä.
Mari: Ai sellainen. Ruotsiksi? Hmm... En kyllä osaa sanoa. Mihin sinä sitä tarvitset?
Heli: Minun pitäisi antaa suomalaiselta asiakkaalta tullut palaute eteenpäin, mutta kun en tiedä tätä sanaa. Asiakas haluaisi, että käyttäisimme sellaisia lomakkeita.
Mari: Katsotaan nettisanakirjasta. Tiedätkö, miksi sitä kutsutaan suomeksi?
Heli: Joo, luulisin. Mutta suomeksi siinä on kaksi sanaa.
Mari: No ei tähän ruutuun voi kirjoittaa kuin yhden sanan.
Siv kävelee huoneeseen.
Mari: Kysytään Siviltä!
Heli: Miksi kutsutaan sellaista lomaketta, joka kopioi itse itsensä? (+vähän lisää selitystä yhteisvoimin Marin kanssa...)
Siv (norjalainen): Se on karbonkopi.
Mari: Se on sitten varmaan ruotsiksikin karbonkopi.
***
Ruotsia, norjaa ja etenkin svorskia on tullut puhuttua viime päivinä aika paljon. Välillä pitää selittää oikein kunnolla ja etsiä kiertoilmauksia, kun ei tiedä juuri sitä asian kannalta olennaista sanaa. Niin kuin nyt vaikkapa itsejäljentävää lomaketta. Jolla sanalla ei kyllä jatkossa taida olla paljon käyttöä, kun niitä ei kerran firmassa käytetä.
Jos on jollekin asiaa, eikä asialla ole ihan hengenhätä, helpointa on lähettää sähköpostia. Siinä kirjoittaessa voi miettiä rauhassa, mitä olikaan tarkoitus sanoa, ja etsiä sopivia ilmauksia sanakirjasta, jos ne eivät muuten tule mieleen.
Norjan ja ruotsin erottaminen toisistaan puhuessa tai kirjoittaessa on selkeintä, kun jotakin asiaa tarkoittava sana on molemmissa kielissä aivan sama tai sitten ihan reilusti erilainen. Esimerkiksi vaikea on ruotsiksi svårt ja norjaksi vanskelig. Erilaiset sanat on helppo muistaa, kun ei tarvitse erikseen ryhtyä miettimään, miten se taivutus nyt menikään missäkin kielessä.
Jossain määrin ärsyttäviä ovat sanat ja ilmaukset, jotka ovat melkein samanlaisia. Kun esimerkiksi ruotsiksi sanotaa ett jobb, niin norjaksi se onkin en jobb. Ja esimerkiksi on yhdellä kielellä till exempel ja toisella for eksempel.
Onko sitten mikään ihme, että puhuessa lopputulos on svorskia?
Totta mitä puhut. Ja ruotsia äidinkielenään puhuville norjan melkein samanlaiset sanat ovat vieläkin vaikeampia. Sen oon valassafarillakin huomannut. Mulle norjan käyttäminen, varsinkin kirjoittaminen, on jotenkin helpompaa kuin suomenruotsalaiselle pomolleni.
VastaaPoistaPuhuako puhtaasti omaa äidinkieltään vai svorskia vai opettelisiko norjan, joka on tosi iso urakka, paljon isompi kuin esim äidinkieleltään suomalaiselle.Vaikka voisi olettaa asian olevan päinvastainen.
Ei se niin haittaa jos sekaan joskus lipsahtaa ruotsinkielisiä ilmauksia, pääasia että tulee ymmärretyksi. Tsemppiä!
VastaaPoistaAvletto, puhtaalta pöydältä taitaa olla helpompi lähteä. Ilmeisesti ruotsinkielisille nimenomaan norjan kirjoittaminen on vaikeaa. Tanskalaiset taas kirjoittavat sujuvasti, mutta heillä ongelmana onkin sitten ääntäminen. Tämä ainakin oli vaikutelma viimetalviselta kielikurssilta.
VastaaPoistaAnonyymi, pikku pilkunviilaaja sisälläni nostaa päätään tämän oikeakielisyyden kanssa. Eihän se kielten sekoittaminen ymmärretyksi tulemista haittaa, mutta itseä joskus ärsyttää.
Anonyymi täällä taas. Ymmärrän hyvin tunteen, ja kannattaa siis ehdottomasti panostaa norjan opiskeluun. Kielikursseilla oppii kielioppia ja oikeaa norjaa, ja kyllä ne ruotsinkieliset sanat sitten pikkuhiljaa väistyvät norjan tieltä. Kommenttini pointti ei siis ollut se, etteikö kunnollisen norjan opiskeluun kannattaisi satsata, vaan että opetteluvaiheessa pitää olla itselleen armollinen :)
VastaaPoista...ja sitten kun on vielä ne kaksi oikeata norjaa, niin yritäppä siinä sitten joku niistä oppia ja olla puhumatta sekaan ruottia... No, mulle riittää että mä ymmärrän ja mua ehkä ymmärretään ja sit vaihdetaan enlanniksi jos ei onnistu...
VastaaPoistaAnonyymi, kyllä se tästä pikkuhiljaa varmasti sujuvammaksi muuttuu. Käytännössä vaan joskus ottaa päähän, kun ei saa selkeästi sanottua asiaansa, kun pari avainsanaa puuttuu, prepositiot menevät päin mäntyä jne.
VastaaPoistaFjordinna, yritän parhaani mukaan pysytellä erossa siitä toisesta norjasta, mutta onneksi täällä päin sitä taitavat aika harvat käyttää. Luulisin, että tulen jo useimmiten ymmärretyksi. Eilen tosin, kun töissä suullisesti selitin talouspäällikölle asiakkaalle lähetetyssä laskussa ollutta virhettä, niin svorsk-rautalankaa kului aika monta metriä. En ole aivan varma ymmärsikö lopultakaan ihan koko juttua...