Satunnaisia huomioita

Muutamia silmään pistäneitä asioita, jota eivät välttämättä anna minkäänlaista kokonaiskuvaa asioiden laidasta Norjassa yleensä.

Ihmiset pukeutuvat kesällä ylilämpimästi.

Eräänä kesäisenä iltapäivänä töihin mennessäni vastaani käveli kadulla nuori, terveen näköinen nainen toppatakki päällä. Takki näytti riittävän lämpimältä talven pakkasiin ja sen vetoketju oli kiinni. Minä olin pukeutunut caprihousuihin ja t-paitaan ja tarkenin erinomaisesti.

Valtaosa ihmisistä tietenkin pukeutuu normaalisti, mutta näitä ylipukeutujia ainakin minun näkökenttääni tuntuu osuvan säännöllisesti. Eihän aina ole kyseessä toppatakki, mutta kyllä minun mielestäni farkut, pitkähihainen pusero ja kiinni oleva (syys)takki ovat vähän liioittelua, jos ympäristön vallitseva asu on shortsit ja t-paita.

Pyöräily ja kävely matkantekotapana ovat ilmeisesti epätrendikkäitä.

Ainakaan meillä Bærumissa kukaan ei näytä pyöräilevän muuten kuin kuntoilumielessä. Kuntoilijat tunnistaa trikoista, kypärästä ja kovasta vauhdista. Ja siitä, että ajetaan ajoradalla vaikka vieressä olisi pyörätie.

Myöskään sunnuntaikävelijöitä ei näe juuri koskaan. Ihmiset juoksevat, siis kuntoilevat. Jos vastaan tulee kävelijä, kyseessä on todennäköisesti lastenvaunujen kanssa ulkoileva äiti. Joskus harvoin saattaa nähdä jonkun vanhemman ihmisen kävelemässä, mutta silloin selässä on usein reppu eväineen ja lisävaatteineen (oletan) - eli kuntoilusta tässäkin on kyse.

Poikkeuksen sekä pyöräilyyn että kävelyyn tekevät koululaiset. Muut kulkevat autolla. Jos et kulje autolla, olet ilmeisesti köyhä. Bærumissa ei olla köyhiä. Tai jos ollaan köyhiä, sitä ei saa näyttää muille.

Bussilla pääsee usein kulkemaan ilmaiseksi.

Matka kotoa Osloon halpenee 100%, kun bussinkuljettaja sanoo, ettei tarvitse maksaa. Syynä on yleensä lippukoneen toimimattomuus tai joskus aikataulusta jäljessä oleminen - tai jokin muu syy, joka ei matkustajalle selviä.

Tätä tapahtuu usein. Jopa niin usein, että jos kuljettaja haluaa ihan oikeasti tarkistaa koululaisten matkakorttien voimassaolon, siihen kiinnittää huomiota.

Joskus on tullut mieleen, että jos matkalippukoneet toimisivat paremmin ja useammat ihmiset maksaisivat matkansa, olisiko bussilla kulkeminen halvempaa.

Junaliikenteessä on näyttää olevan ongelmia.

Viime aikoina lähes joka kerta töistä lähtiessäni ja bussia erään juna-aseman kohdalla odottaessani olen katsellut ohi ajavia, junan korvaavia busseja. Nämä bussit korvaavat sekä joka asemalla pysähtyvät paikallisjunat että lentokenttäjunan. Pitkän matkan junista en tiedä.

Missä mättää, jos junaliikenne ei toimi kunnolla viikkoihin? Ainakin tämän järjestelyn aikana työllistetään heijastinliiveihin pukeutuneita ihmisiä, joita näyttää yleensä olevan useampia joka aseman kohdalla ohjaamassa ihmisiä oikeaan bussiin.

Huumeidenkäyttäjiin voi törmätä missä vaan.

Eräänä iltana tällä viikolla mies kiinnitti huomioni kaupan kassapoikaan ja käski seurata käytöstä ja silmiä. Totesin, että pojan silmät olivat vähän omituisen näköiset - pienet pupillit eikä normaalia silmien räpyttelyä ollenkaan. Käytös oli lievästi sanottuna yliaktiivista. Minulta kysyttiin kahdesti noin puolen minuutin välein, haluanko muovikassin, vaikka ensimmäiselläkin kerralla vastaukseni oli noteerattu. Minun vielä maksaessani ostoksiani poika kysyi jo seuraavalta asiakkaalta, haluaako tämä muovikassin tai kuitin. Rauhatonta liikehtimistä.

Miehen arvion mukaan kassapoika oli aineissa - jotain piristävää ilmeisesti. Edes Helsingissä vuosia asuessani en muista koskaan törmänneeni näihin tapauksiin, enkä ainakaan kaupan kassalla.

Seuraavana päivänä kävin kioskissa työpaikan lähellä - siis eri paikassa. Ja kas kummaa, sielläkin myyjä, keski-ikäinen mies, käyttäytyi aika lailla samalla tavalla kuin edellispäivän kassapoika. Tuijottava katse ja yliaktiivinen käytös. Olen samassa kioskissa käynyt ennenkin, ja kyseinen myyjä on muistaakseni vaikuttanut yleensä normaalilta.

Aikuisia, syntyperäisiä norjalaisia ei juurikaan näy kauppojen tai kioskien kassoilla.

Asiakaspalvelutehtävissä, jotka eivät vaadi erityisosaamista, näkee lähinnä nuoria tai maahanmuuttajia. No, onhan kaupan kassa hyvä astinlauta työelämään, mutta ilmeisesti sitä ei arvosteta pidempiaikaisena urana. Mutta missä ne vähemmän koulutetut, syntyperäiset norjalaiset sitten ovat töissä?

Poikkeuksia sääntöön toki on. Esimerkiksi meidän lähikaupan kaksi yli viisikymppistä norjalaisrouvaa - sen nuorisoporukan keskellä.