Ruotsissa ostoksilla

Valtakunnanraja

Norjassa kaikki on kallista. Siksipä norjalaiset suuntaavat ostoksille rajan taakse, jos siihen on mahdollisuus. Meiltä on Ruotsin rajalle noin puolentoista tunnin ajomatka, joten kovin säännöllisesti ostosreissuja ei tehdä. Mutta joskus kuitenkin. Kun ostaa riittävästi kaikkea sitä, mikä on Ruotsissa halvempaa kuin Norjassa tai mitä Norjasta ei saa, autoilu silloin tällöin kannattaa. Edellytyksenä tietenkin on myös, että kotona on riittävän iso pakastin, johon ostoksia voi säilöä.

Nordby Shoppingcenter

Nordby Shoppingcenter on rakennettu Strömstadin kaupungin ulkopuolelle, pellolle keskelle ei mitään. Vähän outontuntuinen paikka ostoskeskukselle, mutta sitäpä ei olekaan suunnattu paikallisille asukkaille vaan norjalaisille. Itse asiassa epäilen, etteivät paikalliset edes käy siellä ostoksilla, sillä se on niin täysin norjalaisten kansoittama, ettei sinne enää muita mahdu joukkoon.

Ostoskeskus on aika iso ja kauppoja löytyy kaikenlaisiin tarpeisiin. Parin kilometrin päästä löytyy toinen kauppakeskittymä, joka sekin on suunnattu norjalaisille asiakkaille. Niitä lienee jokaisen rajanylityspaikan läheisyydessä.

Karkkikauppa

Norjalaiset tuntuvat ostavan aivan mitä tahansa Ruotsin puolelta, kun kerran halvalla saa. Ja kun kerran halvalla saa, niin ostetaan sitten varastot täyteen. Irtokarkkia kauhotaan muovipusseihin kilokaupalla, limsaa lastataan autoihin litroittain, lihaa sitäkin niin paljon kuin pakastimeen mahtuu. Minun ostoslistalleni kuuluu ehdottomasti ruisleipä. Ruotsista nimittäin saa Fazerin ruisleipää, joka Norjassa on täysin tuntematonta.

Norjalaisten hamstrausinto on suorastaan pökerryttävää, vaikka monet varmasti käyvät usein Ruotsissa ostoksilla. Mahtavatkohan heti rajan toisella puolella asuvat ostaa mitään Norjasta? Pitkämatkalaiset saattavat viettää koko päivän shoppaillen ja palata kotiin auto ostoksista notkuen.

Meidän erittäin vaatimattomat ostoksemme

Norjan ja Ruotsin raja on myös EU-raja eli tulliraja. Ostoksia ei saa tuoda tullitta kuinka paljon tahansa, ja Norjan tulli todellakin näyttää vahtivan paluuliikennettä. Lähes joka kerta, kun olemme käyneet Ruotsin puolella ostoksilla, paluumatkalla kaikki liikenne on ohjattu kulkemaan Norjan puolella tulliaseman kautta. Autot ajavat hitaasti tullin läpi ja tullimiehet katselevat silmä kovana, mikä auto kannattaisi pysäyttää ja tarkastaa. Ruotsin halvat hinnat varmasti houkuttelevat ihmisiä salakuljettamaan hiukan enemmän vaikkapa alkoholia kuin mitä tullitta saa tuoda.

Tulli lähestyy

Kansallisylpeys uhattuna

Kuva: Dagbladet, painettu lehti 2.3.13

Miten saat norjalaisen hermostumaan? Ala puhua huippuhiihtäjien mahdollisesta dopingista. Todennäköisesti norjalainen vastaa tiukasti, että norjalaiset hiihtäjät eivät ikinä käyttäisi dopingia ja aiheesta ei todellakaan kannata edes keskustella. Toinen vaihtoehto on, että puhujaa katsotaan säälien - eikö se ymmärrä, etteivät norjalaiset tee sellaista, vain muunmaalaiset.

Ruotsalaisten tekemä dokumentti huippuhiihtäjien korkeista hemoglobiiniarvoista 1990-luvulla nosti myrskyn Norjassa. Dokumentissa esille nostetut nimet eivät olleet ainoastaan norjalaisia, mutta norjalaisten mielestä kyseessä on hyökkäys nimenomaan norjalaisia kohtaan. Dokumenttia on kyseenalaistettu monella tavalla: lista veriarvoista ei voi olla luotettava, koska se on peräisin Kari-Pekka Kyröltä, mitään dokumentaatiota ei oikeasti ole edes esitetty, koko ohjelma on ala-arvoista journalismia ja niin edelleen. 

Norjan televisio on päättänyt olla esittämättä tällaista roskaa. Onneksi kuitenkin täällä näkyy myös Ruotsin tv ja dokumentti löytyy netistäkin, joten kiinnostuneet ovat varmasti päässeet sen katsomaan sensuurista huolimatta. Dokumentti herättää vähintään mielenkiintoisia kysymyksiä, vaikka ohjelman tekijät itse eivät taida suoraan syyttää ketään dopingista. 

Menestyneet hiihtäjät ovat norjalaisten kansallissankareita, jotka ovat kaiken arvostelun yläpuolella. Kansallissankarin pitää olla tahraton, mikään muu ei ole mahdollista. Entinen pääministeri Gro Harlem Brundtland on sanonut urheilusta puhuessaan, että on tyypillistä norjalaista olla hyvä. Det er så typisk norsk å være god. Hiihto on aivan erityisessä asemassa, sillä paljon toisteltu sanonta kuuluu, että norjalainen syntyy sukset jalassa. Norjalainen hiihtäjä ei siis voi olla mitään muuta kuin maailman paras. Aivan luonnostaan.

Kuva: vg.no

Oheinen kuva Marit Bjørgenin lihaksista herätti huomiota viime talvena. Norjalaiset huokailivat ihastuksesta. Muunmaalaiset olivat vähemmän ihastuneita, ja muun muassa Maritin hyvinlääkitty astma mainittiin. Nykyhiihtäjistä ruotsalaisdokumentti ei sano mitään, mutta kieltämättä se heittää varjonsa kaikkien hiihdon huipulla olevien päälle, niin norjalaisten kuin muidenkin. Norjalaisten vakaa käsitys kuitenkin on, että vaikka kaikki muut douppaisivat, norjalaiset hiihtäjät ovat puhtaita. Kukaan ei ihmettele, miksi norjalaiset menestyvät niin hyvin niiden doupattujen joukossa. Niin, ainakin minun arveluni on, että täysin puhdasta huippuhiihtäjää ei tänä päivänä taida löytyä. Sama se, mistä maasta tulevat. 

Sitä, mitä mahdollisesti on tapahtunut 1990-luvulla, on enää vaikea todistaa puoleen tai toiseen, ellei joku asioista oikeasti tietävä ryhdy puhumaan ja esitä lisätodisteita. Tuntuu aika epätodennäköiseltä, että niin nyt kävisi. Jos kuitenkin sattuisi niin, että joku näistä nykyisistä, menestyneistä norjalaishiihtäjistä jäisi kiinni dopingista, isku olisi suuri koko Norjan kansakunnalle. Paljon suurempi kuin suomalaishiihtäjien joukkokärähtäminen 2001.

***

Kohun aiheuttanut dokumentti on katsottavissa Ylen ja SVT:n nettisivuilla:

http://areena.yle.fi/tv/1849459 - näkyy vain Suomessa 29.3.13 saakka.

http://www.svt.se/ug/se-program/27-2-20-00?&autostart=false - näkyy myös ulkomailla, näkyvyysajaksi 3.3.13 ilmoitetaan "yli 30 päivää".