Retki huipulle

Nyt voi laittaa rastin seinään. Me kävimme sunnuntaina retkeilemässä luonnon helmassa. Vaihtoehtoina oli kävellä pienen järven ympäri tai kiivetä sen vieressä olevalle kalliolle. Porukan norjalaiset, mies ja viikonloppulapsi, äänestivät huipun puolesta, joten sinne sitten suuntasimme.

Tuo osuus on jo selvitetty

Matka Skaugumsåsenille aloitettiin parkkipaikalta, jolta puolisen kilometriä käveltyämme alkoi jyrkempi nousu. Täkäläiset kallionnyppylät ovat eteläpäästään jyrkkiä ja pohjoisen suuntaan loivempia, ja tie ylöspäin vei tällä kertaa sitä jyrkempää puolta pitkin. Ja täytyy sanoa, että ajoittain sai kyllä kiivetä ihan tosissaan, kiviaskelmalta toiselle, ennen kuin saavuttiin huipulle.

Muutaman askeleen meidän perässämme tuli perinorjalaisen reipas seurue, kolme aikuista ja viisi lasta, kailottaen niin että metsä raikui. Seurueen nuorin oli sen verran pieni, että mieskin epäili tokkopa pääsevät ylös asti. Mutta sieltä nekin sitten tulivat reppuineen ja makkara- ja pullaeväineen. 

Huipulla ei edes tuullut

Huipulta olisi normaalisti hienot näkymät Oslon ja Oslovuonon suuntaan, mutta tällä kertaa tiheä sumu esti maisemien ihailun. Istahdimme kuitenkin hetkeksi levähtämään ja syömään eväitä ennen kuin jatkoimme matkaa.


Vaikka sää ei ollut paras mahdollinen, ulkoilijoita tuntui olevan liikkeellä aika paljon, mutta kaikki eivät kuitenkaan suunnanneet huipulle. Sen sijaan järven ympäri kulkeva reitti taisi olla suositumpi. Tuollakin alueella on paljon hyvin merkittyjä retkeilyreittejä, joten valinnanvaraa on eikä kartta ole välttämätön varuste.

Opasteita sinne tänne

Norjalaiset tunnetaan ulkoilevana kansana, ja meidänkin nyt harrastamamme viikonloppuretkeily koko perheen voimalla on paljon suositumpaa kuin Suomessa. Siinä retkeillessämme tosin mies referoi jossakin juuri näkemäänsä tilastoa, jonka mukaan iso osa (olikohan se jopa puolet?) norjalaisista retkeilee erittäin harvoin tai ei koskaan. Retkeilyinto, se miten kaikki norjalaiset ulkoilevat, taitaa siis jossain määrin olla kansallinen myytti, jota norjalaiset mielellään itsekin viljelevät.


Alaspäin lähdettiin vähän loivempaa reittiä, ja lopullinen kilometrimäärä oli aika paljon enemmän kuin mitä viikonloppulapselle oli etukäteen lupailtu. Viikonloppulapsi ei nimittäin ollenkaan pidä kävelemisestä, mutta eväiden voimalla ja sillä tosiasialla, että valtaosa kilometreistä kertyi tultaessa huipulta alaspäin, päästiin takaisin autolle ilman suurempia rutinoita. Meidän retkemme aikana parkkipaikka oli täyttynyt ääriään myöten ja ihmisiä oli polulla jo lähes jonoksi asti.

Reitin helpommalla osuudella