Julebord

Työpaikan julebord eli pikkujoulut vietettiin torstai-iltana. Torstai tuntui vähän oudolta päivävalinnalta bilettämiselle, mutta kaipa sille oli syynsä. Perjantaina sai ihan luvan kanssa nukkua pidempään, kun työpäivä oli määritelty alkavaksi vasta kymmeneltä.

Aikaisemmin olen näissä joulunalustilaisuuksissa ollut vain miehen siivellä - ja ne ovat olleet suomalaisiin vastaaviin verrattuna ei niin rentoja. Miehillä puku päällä ja kravatti kireällä ja ohjelmassa mm. puheiden kuuntelemista. Ihan ensimmäistä omaa julebordiani odotinkin sitten mielenkiinnolla.

Juhla alkoi kravatinkiristysosiolla heti työpäivän päätyttyä. Koko poppoo - oma väki ja kutsuvieraat eli muutama huippuasiakas - koottiin aluksi kuuntelemaan toimitusjohtajan esitelmää firman tilanteesta ja tulevaisuudenvisioista. Pomo lupasi puhua puolitoista tuntia mutta onnistui kuitenkin venyttämään esityksensä kahteen tuntiin. Siinä ajassa ehti jo tulla nälkä yhdelle jos toisellekin.

Mutta sitten päästiin ruokapöytään. Tapaspöytä oli koottu norjalaisia perinteitä kunnioittaen, eli espanjanherkkujen lisäksi tarjolla oli perinorjalaisia medisterkakeja ("joulumaustettuja" jauhelihapihvintapaisia), joulumakkaraa ja ribbeä (siankylkeä, jossa on reilu läskikerros ja nahka) ja muutenkin valikoima oli varsin lihapitoinen. Ja vaikka ollaan runsaiden kalavesien äärellä, kalaa ei ollut pöytään eksynyt.

Siinä syödessäni tulin ajatelleeksi, että onneksi en ole kasvissyöjä. Jos en söisi lihaa, lautaselle olisi tästä valikoimasta voinut kelpuuttaa lähinnä oliiveja ja latva-artisokkaa. En kyllä muista koskaan kohdanneeni norjalaista kasvissyöjää - tai edes kuulleeni sellaisesta. Ehkei sellaisia ole. Kasvissyöjäksi ryhtyminen saattaisi täällä edellyttää aika vahvaa vakaumusta, kun ruoka yleisesti ottaen on yhtä kuin liha.

Ruokapöydästä lähdettiin Osloon, katsomaan Julelatter stand up -showta. Meikäläisen kielitaidolla, lähinnä tämänhetkisellä kyvyllä ymmärtää puhuttua kieltä erilaisine, hmmm... vivahteineen, nopeatempoinen vitsinkerronta on kyllä pitkälti rahantuhlausta. Onneksi ei tarvinnut maksaa itse. En sano, ettenkö olisi ymmärtänyt mitään, mutta stand up on niin nopeatempoista ja se sisältää niin paljon kulttuurisia viittauksia ja muita sisäpiirin juttuja, että totesin parhaaksi yrittää nauraa silloin kuin muutkin, jotten vaikuttaisi täysin huumorintajuttomalta. Ne jutut, jotka oikeasti ymmärsin niin, että alkoi spontaanisti naurattaa, olivat nähtävästi niin yksinkertaisia, ettei yleisö noteerannut niitä ollenkaan.

Show loppui aikanaan ja sitten päästiin vihdoinkin löysäämään kravattia karaokebaarissa. Ketään ei tainnut vakavasti laulattaa, mutta muuten varsinainen seuranpito pääsi vauhtiin tässä vaiheessa. Ja kiitos torstai-illan, se ei päässyt venymään turhan myöhäiseksi.