maanantai 16. helmikuuta 2015

Ruisleipä


Oslossa on leipomo, jossa leivotaan suomalaista ruisleipää. Kuvassa näkyvä yksilö on juurikin tällainen finsk rugbrød, mikä tarkoittaa, että leivänpuutteessa ei tarvitse riutua, vaikka pakastin olisi jo tyhjä Suomesta tai Ruotsista tuodusta leivästä. 

Luulisi, että leipäkulttuuri on jotakuinkin samanlainen koko pohjolassa, kun kerran maantieteellisesti ollaan aivan vieri vieressä eikä ilmastossakaan ole maiden välillä niin suurta eroa, että sen pitäisi vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä viljalajeja kannattaa viljellä. Luulo on kuitenkin väärä. Ruisleipää saa Ruotsista, jopa Fazerin sellaista, ja Tanskassakin leivotaan rukiista, Realin tyyppistä vuokaleipää, mutta Norjassa ruisleipä on ulkomaanihme. 

Ruisleipäkulttuurin länsiraja näyttäisi siis menevän jotakuinkin Köli-vuoristoa pitkin. Älkää kysykö miksi. Sitä samaa minäkin ihmettelen.

On täälläkin kaupoissa hiivaleipää, jota myydään ruisleivän nimellä, mutta se on aika vaalean oloista oikeaan ruisleipään verrattuna ja sukulaisuussuhde varsinaiseen ruisleipään on hyvin, hyvin kaukainen. Kaupoista löytyy myös tanskalaista (tai saksalaista) ruisleipää, joka on tuontitavaraa. Senkin outoudesta norjalaisille kertoo jotakin se, että olen nähnyt sitä samassa hyllyssä keksipakettien kanssa. Sitä ei siis kaupan henkilökunta ollut tunnistanut leiväksi vaan arvellut ilmeisesti joksikin makeaksi leivonnaiseksi.

Ruisleivän outoudesta kertonee sekin, millaisia kommentteja olen kuullut norjalaisilta siihen liittyen. Kun joskus töissä mainitsin suomalaisen ruisleivän olevan hapatettua, kommentti oli, että sitä pitää sitten varmaan syödä hillon kanssa. Toisen kerran eräässä tilaisuudessa oli tarjolla voileipäsiä, joista osa oli tehty ruisleivästä (siitä tanskalaisesta). Norjalainen kommentti asiaan oli, että onpas erikoista ja riskialtista valita tuollaista leipää tarjolle, sillä eiväthän kaikki edes syö sitä. No, norjalaiset tuntuvat olevan vähän arkoja maistamaan uutta ja outoa, ellei se ole jotakin makeaa.

Mutta nyt siis löytyi leipomo, jossa leivotaan suomalaista, hapatettua ruisleipää kerran viikossa. Pitkän valmistusajan takia sitä ei ole saatavilla useammin. Tarjolla oli myös ruotsalaista ja tanskalaista ruisleipää, ja hetken ihmettelinkin, että kuka nämä kaikki ruisleivät syö, jos kerran norjalaisille ei muka kelpaa. Mutta kaipa leipomo sitten on löytänyt markkinaraon näillekin leiville. 

Tämän löydön takia en kuitenkaan aio lopettaa leivän tuomista Suomesta, ja jos Ruotsissa käydään ostoksilla, sieltäkin on hyvä tuoda leipää pakastimeen. Leipomossa kun on vain tuollaista ruislimppua, ei esimerkiksi ruispaloja, ja se ei ole aivan päivittäisen kulkureittini varrella.

Olisihan ruisleivän leipominen itsekin tietenkin mahdollista, mutta suoraan sanottua se on hapattamisineen kaikkineen melko aikaavievää. Muutaman kerran olen kokeillut, mutta kunnollisen hapanjuuren puuttuessa lopputulos voi olla vaihteleva. Viime kesänä ajattelin tehdä itse hapanjuurta, kun löysin siihen ohjeen. Ruisjauhoja ja vettä lasipurkkiin ja lämpimään paikkaan happanemaan. En tiedä oliko kesähelle liiankin lämmin vai missä vika, mutta jauhovellistä tuli varsin nopeasti niin hapanta, että katsoin parhaaksi heittää koko purkin menemään. Uusi yritys tuotti saman tuloksen. Ehkä pitää kuitenkin vielä joskus yrittää. 

Ai niin, jos joku täkäläinen ei vielä ole kuullut ruisleipäpaikasta, niin kyseessä on Åpent Bakeri osoitteessa Inkognito Terrassen ja Colbjørnsens gaten kulmassa kuninkaanlinnan 'takana'. Suomalaisen ruisleivän leipomispäivä on perjantai, ja leipä on valmista noin lounasaikaan mennessä.


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Silmälasiostoksilla

Uudet ja vanhat
Hankin uudet silmälasit. Entisillä näki kyllä ihan hyvin edelleen, mutta ne olivat tylsät. Sen sanoin myös silmälasiliikkeen myyjälle vinkiksi, että siis jotakin erilaista olisi nyt haussa. 

Löytyihän sieltä liikkeen valikoimista vaikka mitä. Minulla ei ollut tarkkaa ajatusta siitä, millaisia laseja tällä kerralla etsitään, vaan ideana tosiaan oli löytää jotain entisestä poikkeavaa. Tietyt speksit - mitä en halua - kuitenkin annoin myyjälle, joka oli hyväksi avuksi etsinnässä ja arvioinnissa. Kummasti kuitenkin tarjolle tuotiin myös aika lailla vanhoja kehyksiäni muistuttavia yksilöitä, joista totesin, että ehkei sentään.

Lopulta vaihtoehdot oli karsittu kaksiin kehyksiin niillä kriteereillä, että ne olivat erilaiset kuin vanhat ja ne sopivat naamaani. Myyjä totesi, että molemmat näyttävät hyviltä, ja ryhtyi sitten kauppaamaan toisia niistä. Niitä, jonka kaltaisia tulee vastaan kadulla jatkuvasti. Ne olisivat kuulemma turvallinen valita - näin ymmärsin perustelut, vaikka turvallinen-sanaa ei käytettykään. Jätin kuitenkin sillä kertaa vielä molemmat kehykset varaukseen odottamaan näöntarkastusta. 

Näöntarkastuksen jälkeen otettiin taas molemmat ehdokkaat tarkasteluun. Tämänkertainen kaupittelija totesi, että molemmat kehykset ovat varsin näkyvät, siis eivät mitenkään huomaamattomat. Ja taas alkoi tulla mainospuhetta sen yleisesti tällä hetkellä suositumman mallin puolesta. Kyseessä olivat sen malliset kehykset, joita näkee liitettynä vappunenään. Pöllölasit, kuten mieheni niitä luonnehti. (Tämän muotoiset, mutteivät kuitenkaan juuri nämä.) 

En päätynyt siihen tämän hetken suosikkimalliin, vaan valitsin ne toiset, jotka oikeasti ovat enemmän minun tyyliseni.

Silmälasiliikkeen keskusteluista tuli vähän samanlainen olo kuin taannoin kampaajan kanssa neuvotellessa. Asiakas ei tiedä omaa parastaan, jos haluaa jotakin erilaista kuin mikä on yleinen trendi. Joukosta erottuminen ei ole suotavaa, ja siihen pyrkivä asiakas herättää asiakaspalvelijassa tarpeen palauttaa asiakas ruotuun.

Onhan tästä ennenkin ollut puhetta. Norjalainen ihanne on olla aivan kuin kaikki muutkin. Yksilöllisyyttäkin tuodaan esille olemalla samanlainen kuin naapuri. Näkyvä erilaisuus on ilmeisesti kapinointia yhdenmukaisuuden ihannetta vastaan, ja sehän ei ole ollenkaan hyvä asia. Ei ainakaan Norjassa. 

Suomessa silmälasiostoksilla homma meni usein niin päin, että myyjän mielikuvitus ylitti asiakkaan mielikuvituksen. Ja vaikka uudet kehykset tällä kertaa ovat ainakin norjalaisen myyjän mielestä huomiotaherättävät ja näkyvät, totuuden nimissä pitää sanoa, että on minulla joskus ollut vielä enemmänkin valtavirrasta poikkeavia kehyksiä. Suomesta ostettuja. 

Norjalaisethan tuntuvat suosivan piilolinssejä ja näönkorjausleikkausta jatkuvan silmälasien käytön sijaan. Silmälasejakin kyllä käytetään, mutta lasit päässä kulkevia näkyy vähemmän kuin Suomessa. Muistan, miten kerran Suomessa käydessämme mies ryhtyi ihmettelemään silmälaseja käyttävien runsautta. Hän aprikoi, onko suomalaisilla huonommat silmät kuin norjalaisilla. Vastasin, että ei sen perusteella, millaisia havaintoja olen Norjassa tehnyt piilolinssien käytöstä ja näönkorjausleikkausten yleisyydestä. On niitä huononäköisiä siis Norjassakin, mutta suomalaiselle silmälasit eivät ole sellainen kauhistus kuin ne norjalaiselle vaikuttavat olevan.

Norjastakin löytyy toki silmälasien käyttäjiä, joita kehysten näkyvyys ja valtavirrasta poikkeaminen ei tunnu haittaavan. Tuskin silmälasiliikkeistä muuten edes löytyisi näin paljon valikoimaa. Aika usein nämä laseilla keikaroivat ihmiset ovat sitten muutenkin tyyliltään jotain muuta kuin valtavirtaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...