Tällä viikolla uutiskynnyksen ylitti erään professorin myöhästyminen lentokoneesta. Syynä asian merkittävyyteen oli se, että professoria kyydinnyt taksikuski, muslimi, oli kesken matkan pysähtynyt rukoilemaan. Professori oli tehnyt valituksen asiasta ja kertoi matkan keskeytyksen kestäneen kymmenen minuuttia. Taksikuskin selitys oli, ettei hän hartaana muslimina voinut jättää aamurukousta väliin, vaan se piti ehdottomasti suorittaa ennen auringonnousua.
Samassa yhteydessä kerrottiin myös siitä, miten perjantai-iltapäivinä taksia saattaa olla vaikea saada, koska huomattavan moni taksikuski on moskeijassa perjantairukouksessa.
Ainakin Oslon alueella lähes kaikki taksikuskit tuntuvat olevan maahanmuuttajia. Itse asiassa en muista koskaan nähneeni norjalaissyntyistä kuskia. Kaikki maahanmuuttajakuskit eivät tietenkään ole muslimeja, mutta ilmeisesti heitä on niin paljon, että se on aiheuttanut tietynlaisia ongelmia uutistietojen mukaan jo vuosia, vaikka kaikki muslimit eivät pidäkään rukoustaukoja kesken työvuoronsa.
Norjassa on runsas puoli miljoonaa maahanmuuttajaa. Kolmannes kaikista maahanmuuttajista asuu Oslossa, ja Oslon väkiluvusta heitä on 27 % ja osuus kasvaa jatkuvasti. Suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat nykyään puolalaiset ja ruotsalaiset, joiden kanssa tuskin tulee merkittäviä konflikteja riittävän samanlaisen kulttuuritaustan ansiosta. Seuraavaksi suurimmat ryhmät ovat pakistanilaiset, somalit ja irakilaiset, jotka sitten tulevatkin jo hyvin erilaisesta kulttuurista.
Kulttuuristahan tässä on kyse, ja uskonto on osa sitä. Kun kaksi hyvin erilaista kulttuuria kohtaa ja kumpikin pitää omaansa oikeana tapana toimia ja ajatella, konflikteja voi olla vaikea välttää.
Norjalainen yhteiskunta on virallisesti hyvin tasa-arvoa edistävä, ja esimerkiksi ei-eurooppalaiset työnhakijat saavat pientä tasoitusta ainakin julkisia virkoja täytettäessä. Integroitumisen nimissä maahanmuuttajavanhempia kehotetaan painavasti puhumaan lapsilleen norjaa oman äidinkielensä sijaan, ja onhan kielen osaaminen tietenkin tärkeää erityisesti koulussa menestymisen kannalta. Olen joskus kuullut tai lukenut jopa jonkun virallisen tahon edustajan toteavan, että maahanmuuttajat pitäisi pakottaa puhumaan norjaa lapsilleen. Siis pakottaa, ei kannustaa. Hyvin integroituneita maahanmuuttajia nostetaan mielellään esille kuin malliksi muille. Heitä on esimerkiksi politiikassa ja tiedotusvälineissä. Mielenkiintoista on, että nämä mallikansalaiset ovat pääsääntöisesti Euroopan ulkopuolelta tulleita.
Sitten ovat ne taksikuskit ja bussikuskit, joista monet varmaankin elävät aika pitkälti oman kulttuurinsa piirissä vaikka oman maansa ovatkin jättäneet taakseen.
Mitä integroituminen oikeastaan käytännössä tarkoittaa? Riittääkö, että oppii toimimaan siinä kulttuurissa, jossa elää niin, ettei ärsytä ketään? Vai tarkoittaako se norjalaistumista niin, että aktiivisesti unohtaa osan omasta taustastaan ja alkaa noudattaa norjalaisia tapoja myös kotonaan, kun kukaan norjalainen ei ole näkemässä? Pitääkö Norjaan tulleen maahanmuuttajan ryhtyä hiihtämään ja syömään turskaa - ja olla norjalaisempi kuin norjalaiset itse?
Samassa yhteydessä kerrottiin myös siitä, miten perjantai-iltapäivinä taksia saattaa olla vaikea saada, koska huomattavan moni taksikuski on moskeijassa perjantairukouksessa.
Ainakin Oslon alueella lähes kaikki taksikuskit tuntuvat olevan maahanmuuttajia. Itse asiassa en muista koskaan nähneeni norjalaissyntyistä kuskia. Kaikki maahanmuuttajakuskit eivät tietenkään ole muslimeja, mutta ilmeisesti heitä on niin paljon, että se on aiheuttanut tietynlaisia ongelmia uutistietojen mukaan jo vuosia, vaikka kaikki muslimit eivät pidäkään rukoustaukoja kesken työvuoronsa.
Norjassa on runsas puoli miljoonaa maahanmuuttajaa. Kolmannes kaikista maahanmuuttajista asuu Oslossa, ja Oslon väkiluvusta heitä on 27 % ja osuus kasvaa jatkuvasti. Suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat nykyään puolalaiset ja ruotsalaiset, joiden kanssa tuskin tulee merkittäviä konflikteja riittävän samanlaisen kulttuuritaustan ansiosta. Seuraavaksi suurimmat ryhmät ovat pakistanilaiset, somalit ja irakilaiset, jotka sitten tulevatkin jo hyvin erilaisesta kulttuurista.
Kulttuuristahan tässä on kyse, ja uskonto on osa sitä. Kun kaksi hyvin erilaista kulttuuria kohtaa ja kumpikin pitää omaansa oikeana tapana toimia ja ajatella, konflikteja voi olla vaikea välttää.
Norjalainen yhteiskunta on virallisesti hyvin tasa-arvoa edistävä, ja esimerkiksi ei-eurooppalaiset työnhakijat saavat pientä tasoitusta ainakin julkisia virkoja täytettäessä. Integroitumisen nimissä maahanmuuttajavanhempia kehotetaan painavasti puhumaan lapsilleen norjaa oman äidinkielensä sijaan, ja onhan kielen osaaminen tietenkin tärkeää erityisesti koulussa menestymisen kannalta. Olen joskus kuullut tai lukenut jopa jonkun virallisen tahon edustajan toteavan, että maahanmuuttajat pitäisi pakottaa puhumaan norjaa lapsilleen. Siis pakottaa, ei kannustaa. Hyvin integroituneita maahanmuuttajia nostetaan mielellään esille kuin malliksi muille. Heitä on esimerkiksi politiikassa ja tiedotusvälineissä. Mielenkiintoista on, että nämä mallikansalaiset ovat pääsääntöisesti Euroopan ulkopuolelta tulleita.
Sitten ovat ne taksikuskit ja bussikuskit, joista monet varmaankin elävät aika pitkälti oman kulttuurinsa piirissä vaikka oman maansa ovatkin jättäneet taakseen.
Mitä integroituminen oikeastaan käytännössä tarkoittaa? Riittääkö, että oppii toimimaan siinä kulttuurissa, jossa elää niin, ettei ärsytä ketään? Vai tarkoittaako se norjalaistumista niin, että aktiivisesti unohtaa osan omasta taustastaan ja alkaa noudattaa norjalaisia tapoja myös kotonaan, kun kukaan norjalainen ei ole näkemässä? Pitääkö Norjaan tulleen maahanmuuttajan ryhtyä hiihtämään ja syömään turskaa - ja olla norjalaisempi kuin norjalaiset itse?
